Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Elokuvat: Kansainvälisesti palkitussa Alli Haapasalon uutuuselokuvassa seksuaalisuus ei ole hämärää syntiä

Ohjaaja Alli Haapasalon mielestä suomalaisessa elokuvassa uskalletaan ottaa nykyisin aiempaa enemmän riskejä. Kuva: Joonas Tanskanen Ohjaaja Alli Haapasalon mielestä suomalaisessa elokuvassa uskalletaan ottaa nykyisin aiempaa enemmän riskejä. Kuva: Joonas Tanskanen

Alli Haapasalon ohjaama elokuva Tytöt, tytöt, tytöt oli mukana sekä Berliinin että Sundancen elokuvajuhlilla.

Elokuvan idea ja käsikirjoitus ovat Ilona Ahdin ja Daniela Hakulisen hengentuotteita. Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta oli tekeillä jo Haapasalon edellisen fiktioelokuvan Syysprinssin aikana. Syysprinssi tuli teattereihin syksyllä 2016.

Haapasalo kävi lukuisia keskusteluja käsikirjoittajien kanssa elokuvan maailmankuvasta, teemoista ja henkilöistä.

– Muiden kirjoittaman tekstin ohjaaminen on minulle helpompaa. Olen ohjaajaluonne. Käsikirjoittaminen on minulle työlästä.

Elokuvan päähenkilöt ovat täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevia nuoria. He miettivät suuntaa elämälleen.

– Tärkeää oli määritellä, millaisissa ystäväporukoissa he liikkuvat, millaista koulua he käyvät ja millainen on heidän maailmankuvansa. Elokuvan tarkoitus ei ole kuvata nuoria yleensä vaan yksittäisiä henkilöitä. Esimerkiksi Linnea Leinon esittämä Emma on elokuvassa nimenomaan luistelija.

 

Haapasalo sanoo, että Tytöt, tytöt, tytöt ei ole perinteinen juonielokuva. Elokuva kuvaa nuorten elämää kolmen viikonlopun aikana. Ohjaaja kertoo jännittäneensä sitä, tuntuuko elokuva katsojista liian pieneltä. Leikkaaja Samu Heikkilä totesi kuitenkin Haapasalolle, että elokuvassa nähdään koko maailmankaikkeus.

– En usko, että elämä on niin lineaarista ja tarinallista kuin leffat väittävät sen olevan. Ja varsinkaan teinien elämä. Elämä ei mene niin, että sinulla on jokin ongelma, ratkot sitä ja lopulta löydät ratkaisun ja muutut ihmisenä. Tämä on väsähtänyttä.

– Elokuvaa ei tarvitse kuljettaa superloogisesti ja kaikki asiat perustellen. Tarinassa leikataan nopeasti seuraavaan perjantaihin. Katsoja joutuu kuorimaan, että mitä viikonloppujen välissä onkaan tapahtunut. Kerronta on äkkiväärä vähän samaan tapaan kuin teinitkin ovat.

 

Tytöt, tytöt, tytöt on saanut paljon huomiota kansainvälisillä festivaaleilla. Elokuva voitti Sundancen elokuvajuhlien yleisöpalkinnon. Sundance tapahtui tammikuussa koronarajoitusten takia virtuaalisena, mutta Berliiniin elokuvajuhlille tekijät pääsivät helmikuussa paikan päälle.

– Berliini oli huikea kokemus. Siellä oli todella avoin yleisö. Ihmiset nauroivat todella paljon elokuvan huumorille ja olivat hipihiljaa herkissä kohtauksissa. Saimme kolmet pitkät aplodit, ja yleisö halusi nimikirjoituksia näyttelijöiltä.

– Tällaiselle elokuvalle on ollut tarve. Ihmiset haluavat nähdä elokuvan, jossa seksuaalisuus näytetään luonnollisena asiana ja osana ihmisten elämää. Se ei ole jotenkin hämärää ja syntistä, eikä asioita kerrota vaaran kautta.

 

Musiikilla on elokuvassa tärkeä merkitys. Elokuvassa käytetään jo olemassa olevia kappaleita. Ainoa elokuvaa varten tehty musiikki on Timo Kämäräisen improvisoima ja ukulelella soittama musiikki.

– Biisit etsittiin jo ennen kuin elokuva oli kuvattu. Se oli mahtavaa, koska näyttelijöille pystyttiin soittamaan elokuvan ääniraitaa ja tutustuttamaan heidät leffan maailmaan sitä kautta.

Elokuvassa on paljon intiimejä kohtauksia. Mukana kuvauksissa oli läheisyyden koreografi. Intiimikohtaukset harjoiteltiin tarkasti, jotta niistä tuli näyttelijälle turvallinen olo. Näyttelijän ei tarvinnut miettiä harrastavansa kohtauksissa oikeasti seksiä.

– Läheisyyden koreografin kanssa mietitään, mitä kohtauksilla tarinallisesti haetaan. Mitä fyysisesti tapahtuu, ja mitä kuvassa nähdään. Koreografi etsii näyttelijöiden kanssa tekniikoita, miten kohtaukset näytellään. Miten esimerkiksi nautintoa voi näytellä. Lähikuvien ohjauksessa on käytetty ohjetta, että mieti miten jäätelö valuu huulilla.

 

Suomalainen elokuva on viime vuosina noteerattu selvemmin myös ulkomailla. Haapasalo sanoo, että läpimurto ei tapahtunut kuitenkaan hetkessä. Muutos alkoi jo vuosituhannen taitteessa.

– Aloitin Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1999. Silloin puhuttiin suomalaisen elokuvan uudesta tulemisesta. Tuli esimerkiksi Rukajärven tie. Viimeiset 20 vuotta ovat olleet paranemista.

Elokuvasäätiö on tehnyt koko 2000-luvun kansainvälistymistyötä. Säätiö on esimerkiksi kutsunut ulkomaisten festivaalien valitsijoita katsomaan suomalaisia elokuvia.

– Aiheet ovat laajentuneet ja ohjaajat ovat päässeet kehittymään. Uusi tekijäsukupolvi ei ole kasvanut katsomalla pelkkää Uuno Turhapuroa. Tekijöillä ei ole samaa taakkaa sen suhteen, mitä kotimainen elokuva voi olla. Nykyään uskalletaan ottaa enemmän riskejä ja tehdä kansainvälisempiä tuotantoja. Kuten nyt Jussi-ehdokkaina olevat Hytti nro 6 ja Guled & Nasra.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä