Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Henkilö: Taiteilija Ihva Aulan ystävinä kulkevat värit ja önkiäiset

Vielä viikkoa ennen näyttelyn avautumista Ihva Aula ei ollut täysin varma, mitä kaikkia töitä runsaasta tuotannostaan hän lopulta Ahjoon tuo. Kuva: Aimo Salonen Vielä viikkoa ennen näyttelyn avautumista Ihva Aula ei ollut täysin varma, mitä kaikkia töitä runsaasta tuotannostaan hän lopulta Ahjoon tuo. Kuva: Aimo Salonen

Ihva Aulan tunnistaa – niin taiteilijan itsensä kuin hänen työnsäkin, joihin pääsee tutustumaan retrospektiivisessä näyttelyssä, joka täyttää Ahjon 20.4.–8.5.2022.

– Pidän minä aika merkittävänä sitä, että olen saanut luotua oman brändin, Aula sanoo, kun puhe kääntyy koko 40-vuotiseen uraan.

 

Moni muistaa Ihva Aulan Joensuun torilta, joka teki tutuksi persoonallisen näköisen taiteilijan ja hänen töidensä värit ja muodot. Aula myöntää, että torilta tulleilla mielikuvilla oli vahva merkitys brändin synnylle, vaikka ei hän siellä joka päivä ollutkaan, kuten monet muistavat.

– Kesällä 1982 kun torilla aloitin, minulla oli ensimmäisellä keikalla mukana seitsemäntoista käsinukkea, joista myin yhden, Aula muistelee.

Nukeista se alkoi ja siitä, että kesäksi 1982 Ihva ja siihen mennessä syntyneet kaksi vanhinta lasta palasivat Ihvan veljen häiden vuoksi Joensuuhun Indonesiasta aikaisemmin kuin puoliso Pirkka Aula, joka jäi vielä jatkamaan töitään.

Ennen Indonesian-reissua Ihva oli ehtinyt opiskella kotitalouden, käsityön ja kuvaamataidon opettajaksi. Harrastajana hänellä oli myös nukketeatteritaustaa.

– Sinä kesänä kävin Taideteollisen korkeakoulun järjestämän tuotesuunnittelukurssin, ja siinä loksahti kohdalleen se, että haloo, kun minä teen ne nuket, minä rupeankin tekemään ne alusta loppuun itse niin, että hallitsen koko systeemin alusta loppuun, Aula kertoo.

– Luin silloin lehdestä, että ylihuomenna alkaa kurssi, jolle pitää päästä, ja siitä sitten soittamaan pikkusiskolle, että nyt tuut hoitamaan lapsia, mä meen pariksi viikoksi kouluun.

 

Paljonhan Aula on 40 vuodessa ehtinyt tehdä – oman kaupunginkin hahmoineen Carelicumin Mukulakadulle.

Onpa kyse tilkuista, napeista tai mistä tahansa, hahmot ja värit ovat tunnistettavia.

– Ihmiset kun sanoo, että on olemassa erityisiä ihvavärejä, niin välttämättä ei ole. Kyse on tavastani yhdistellä värejä omintakeisesti, ja siitä se tunnistettavuus tulee, Aula huomauttaa ja näyttää omasta paidastaan esimerkin.

– Tämä esimerkiksi ei ole oma itsenäinen värinsä, vaan se syntyy siitä, että eri värit menevät päällekkäin, kun leikkaan kirurginveitselläni, joka on minun kynäni.

 

Entäpä sitten Aulan hahmot, erilaiset otukset ja önkiäiset?

– Otukset syntyivät siitä, että kun eläinoppini on huono, aloin tehdä hahmoja, jotka eivät ole oikein eläimiä eivätkä ihmisiä. Sitten kun se kirurginveitseni alkoi tulla herkemmäksi, rupesi syntymään monimuotoisempia önkiäisiä.

Syntyi muun muassa muotoja, joista jotkut kummastelivat, että miksi sinä tuommoisia käärmeitä ja sisiliskoja teet.

– Eivät ne minulle ole vastenmielisiä, nehän tuovat onnea. Indonesiassa kun asuimme, asunnon seinillä vilisti semmoisia pikkuliskoja, zigzageja, joita välillä tipahteli tähän pörrötukkaankin. Ei niitä saanut vahingoittaa.

 

Uransa aikana Ihva Aula on kokeillut monenlaista, onnistuneesti ja välillä vähemmän onnistuneesti. Taiteilija huomauttaa, että varmaan sen takia tästä näyttelystäkin on tulossa niin iso, kun nurkkiin on jäänyt lojumaan kaikenlaista.

– Nykyisin olen sitä mieltä, että minä saan tehdä, mitä minä haluan, Aula sanoo.

Puhe kääntyy jälleen väreihin, joita Aula huomaa käyttävänsä yhä vahvemmin.

– Kaikki päivät kun pelaa väreillä, niihin tottuu ja niistä tulee ystäviä, eikä niitä enää pelkää. Tulee rohkeutta sekoitella värejä vähän voimakkaammin, ja ovatko ne sitten kaikki onnistuneita, niin mistäs sen tietää. Toisen mielestä on ja toinen sanoo, että kamala, huh.

 

Ahjossa avautuva näyttely on täynnä Ihvaa. Heti eteisestä pääsee mediahuoneeseen, jonne tulee kooste taiteilijasta tehdyistä lehtijutuista. Yhdessä huoneessa pyörii video kuvista, jotka esittelevät uraa.

Iso huone tulee täyteen erilaisia töitä. Lapset on otettu huomioon ripustuksilla, jotka ovat aikuisen polvenkorkeudella.

– Taidevuokraamon edessä olevaan huoneeseen tulee myyntinäyttely, josta voi ostaa työn suoraan mukaansa, Aula mainostaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä