Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Ammatin takana: Vartijan pitää osata lukea ihmistä

Tuija Louhenkari tuntee kuuluvansa samaan joukkoon infotiskin takana olevan Ruusa Korhosen ja Prisman muun henkilökunnan kanssa. Kuva: Aimo Salonen Tuija Louhenkari tuntee kuuluvansa samaan joukkoon infotiskin takana olevan Ruusa Korhosen ja Prisman muun henkilökunnan kanssa. Kuva: Aimo Salonen

Aiemmissa elämissään Tuija Louhenkari on ollut muun muassa toimittaja ja hätäkeskuksen päivystäjä. Jo ne loivat pohjaa nykyiselle työlle vartijana ja ilmailualan turvatarkastajana.

– Kaikenlainen ihmisten kanssa tekeminen tuo sosiaalisia taitoja, ja tässä työssä on uskallettava kohdata erilaisia ihmisiä, Louhenkari sanoo.

Vartiointi Tanskasen palkkalistoilla oleva Louhenkari tekee niin kohdevartijan töitä kuin turvatarkastuksiakin Joensuun kentältä lähteville lentomatkustajille ja heidän tavaroilleen.

– Suoritin Riverialla vartijan ammattitutkinnon lisäksi turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon, Louhenkari kertoo syyskuussa 2013 alkaneen uransa taustoja.

 

Työ vaatii paitsi sosiaalisia taitoja ja uskallusta myös fyysistä kuntoa.

– Työvuorot ovat pitkiä ja kävelyä, joskus juoksemistakin, on varsin paljon, eli on jaksettavia niin henkisesti kuin ruumiillisestikin pitkiä rupeamia putkeen, Louhenkari huomauttaa.

– Sitten pitää huolehtia myös levosta ja palautumisesta. Etua on siitä, että harrastaa asioita ja nimenomaan liikuntaa ja tuntee itsensä ja tietää, miten työasiat pystyy järkevästi nollaamaan.

Alalle hakeutuvalla on Louhenkarin mielestä hyvä olla jo elämänkokemusta, joka tuo näkemystä.

 

Vartija voi olla joko piirivartija, joka muun muassa seuraa asiakkaiden hälylaitteita ja kiertää eri kohteissa, tai paikallisvartija, joka keskittyy yhden työvuoron aikana yhteen kohteeseen kerrallaan. Haastattelupäivänä Louhenkari oli Prismassa, jonka infopisteen luokse hän halusi kuvauksen.

– Erittäin suuressa määrin tämä on yhteistyötä toimeksiantajan ja toimeksiantajan edustajien kanssa. Onneksi meillä on hyvä yhteistyöverkosto ja vahva luottamus siihen, että jeesiä saa puolin ja toisin, Louhenkari sanoo.

Prisman tapaukseen tuo oman sävynsä se, että niin PKO:n kuin Vartiointi Tanskasenkin työasujen väri on vihreä.

– Kyllä ihmiset välillä tulevat kysymään minulta joidenkin tuotteiden sijaintia, ennen kuin ne huomaavat, että ai sä ootkin vartija. Onnistuu se opastaminenkin minulta, onhan eri osaston tulleet täällä kierrellessä tutuiksi.

Toimeksiantajien lisäksi Louhenkari kehuu myös muita turvallisuusalan yrityksiä.

– Ei se niin mene, että mustasukkaisesti vedettäisiin jotain rajoja naapurifirmoihin. Korkealle arvostan muiden yritysten kollegoja, joiden kanssa tehdään yhteistyötä.

 

Paikallisvartija availee ja sulkee kohteensa ovia ja lukituksia ja huolehtii kulkulätkien ja avaimien luovutuksista, mutta vaativin osa työtä on ihmisten kohtaaminen erilaisissa tilanteissa – erityisesti niissä, missä on syytä epäillä jonkin asteista rikosta.

– Psykologiset taidot eli kyky lukea ihmistä ja ennakoida käyttäytymistä on merkittävä osa työtä, Louhenkari painottaa.

– Tietynlaiset ihmistyypit teettävät enemmän töitä kuin toiset eli persoona vaikuttaa niin sillä puolella kuin tälläkin. Kahnauksiin voi joutua helposti ja sukset mennä ristiin, jos ei pysty lukemaan, missä vastapuolen kanssa mennään.

Erityisen haastavia voivat olla kohtaamiset täysin arvaamattomien huumausaineiden käyttäjien kanssa. Pelottaako Louhenkaria koskaan?

– Se ihminen ei varmasti ole terve, joka ei näissä hommissa koskaan pelkää. Kyllä se syke joissakin tilanteissa nousee, ja lakikinhan sanoo, että jos ylivoima on liian suuri, toimenpiteestä on luovuttava.

 

Työn hyviin puoliin kuuluu tutustuminen ihmisiin, jotka eivät millään tavalla liity hankaliin tilanteisiin.

– Vuosien saatossa on tullut kasvotuttuja, joita moikataan, ja joiden kanssa kuulumiset vaihdetaan, eli ihan tavan kansalaiset tulevat juttelemaan.

– Aika monta kertaa sieltä tulee myös paljastavia tietoja, että näin sitä, tätä ja tuota.

Vartijan uraa on kohta takana yhdeksän vuotta. Kestääkö se eläkeikään saakka?

Louhenkari nauraa.

– Ei todellakaan! Työ on niin raskasta ja vaatii niin raskaan huumorin, että jos kuuskasiksi asti meinaa tässä olla, niin no way.

Onko Louhenkarilla sitten jo työelämän seuraava askel katsottuna?

– En tiedä, en ole hirveästi miettinyt asiaa. Eihän sitä koskaan tiedä, minne elämä kuljettaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä