Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Valokuvanäyttely: Katse kertoo hyväksynnästä

Kimmo Kirves on itse paikalla kertomassa kuvistaan. Kimmo Kirves on itse paikalla kertomassa kuvistaan.

Valokuvan ihmisistä näkee, että suhde kuvaajaan on välitön. Miten sinä tuolle piknikille oikein päädyit?

Valokuvaaja Kimmo Kirves naurahtaa.

– Ajoin pyörällä tuosta ohi, ja ne huusivat minulle, että onko sulla kiire. Ei mulla niin kiire ollut.

Kuva on Iranista, keitaalta Kermanin maakunnasta, todennäköisesti vuodelta 2003. Toukokuun loppuun saakka se on nähtävissä Heinävaaran vanhalla koululla Utelias ihminen -näyttelyssä, jossa Kirves esittelee matkojaan maailmalla vuodesta 1983 vuoteen 2017.

 

Ensimmäiset kuvat ovat 1970-luvun Kolilta, ja ensimmäiset ulkomaankuvat Boliviasta ja Perusta vuodelta 1983.

Guinea-Bissaun, Itä-Timorin, Sumatran, Grönlannin ja Iranin kautta päästään tuoreimpiin kuviin Kambodzhasta. Amerikassa Kirves liikkui 1980-luvulla liftillä, suurimman osan reissuistaan hän on tehnyt polkupyörällä, Grönlannissa matka taittui ahkiota vetäen suksilla.

– Ajattelin, että tällä näyttelyllä annan koululaisille jonkinlaista kansainvälisyyskasvatusta, Kirves sanoo ja tunnustaa ilahtuneensa tavasta, jolla Heinävaaran nykyisen koulun viitosluokkalaiset olivat tulleet vanhalle koululle katsomaan näyttelyä.

– Jostain oli tullut rahoitusta, joka oli käytetty viidentoista Jopon hankkimiseen. Ne tuli tänne polkupyörillä, ja se luonnollisesti tuntui vanhasta pyöräilijästä hyvältä.

 

Kirves pyörineen on liikkunut paljon, mutta kilometrimääriä hän ei lähde arvailemaan. Joskus matkakaverina Itä-Timorissa oli joensuulainen opettaja Mike Miikkola, joka 1990-luvulla tunnettiin maajoukkuetason maastopyöräilijänä.

Kirves näyttää kuvia aamulta, jolloin Miikkola heräsi teltassaan tietämättä, millaisessa paikassa hän on, yöllä kun oli kavuttu vuoren rinnettä ylös. Aamulla odotti vaikuttavat maisemat ja Kimmon tunteman perheen tarjoama aamukahvi – kunhan ne kahvipavut oli ensin paahdettu ja jauhettu.

 

Onneakin matkassa on ollut, Kirves tunnustaa.

Iranissa Bamin kaupungissa oli tuhoisa maanjäristys vain hiukan ennen kuin Kirves meni sinne. Grönlannissa suksimies on saanut olla varovainen, ettei hairahdu sujuttelemaan syvään railoon.

– Grönlannista kerroin koululaisille, kuinka siellä piti nukkumaan mennessä laittaa ruokapurkkeja makuupussin sisään kainaloon, että ne eivät jäädy yön aikana. Aamulla sulattaminen ei olisi tapahtunut kovin nopeasti, Kirves kertoo.

Mistä saa ruokaa? Miten kuvaajaa kohdellaan? Millaisella asenteella kuvataan? Tuon tyyppisiä kysymyksiä Kirves sanoo koululaisilta kuulleensa.

– Teen selväksi, että en minä ketään ole hyväksi käyttämässä, Kirves kertoo kuvaustilanteista.

– Afrikassa kun yhdessä kylässä kuvaan, sana lähtee leviämään, ja sitten tullaan kysymään, miksi se täällä kuvaa, mutta ei meidän kylällä, Kirves sanoo.

– Sitten on tämä faniosasto. Kun minulla on silmälasit, pikkupoika tekee pellistä itselleenkin lasit. Se on merkki siitä, että minut on hyväksytty.

 

Kirves kertoo, kuinka auto saattaa pysähtyä viereen, kun hän on pyörineet polkemassa ylös vuoren rinnettä.

– Nehän kysyvät, onko minulla tarpeeksi ruokaa. Aluksi mietin, onko se kysymys vilpitön, vai onko siinä joku taka-ajatus hyötymisestä, Kirves tunnustaa.

– Tuolla iranilaisella keitaalla aloin uskoa, että ystävällisyys on aitoa. Siellä halutaan oikeasti auttaa muita.

Kirves sanookin, että Iran on hänen lempipaikkansa.

– George Bush puhui siitä pahuuden pesänä, mutta minulla on siellä ystäviä. Aion minä mennä sinne vielä uudestaan.

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä