Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Tapahtuma: Syntymäkuuro Tuula Mertanen johdattaa viittomakielisen Ilokäs’-kuoron estradille kuurojen kulttuuripäivillä

Tuula Mertanen on johtanut Ilokäs’-kuoroa vuosia. Kuoro esiintyy viittomakielellä, mutta välillä mukana on ollut ääneen laulava solisti. Kuva: Hanna Käyhkö Tuula Mertanen on johtanut Ilokäs’-kuoroa vuosia. Kuoro esiintyy viittomakielellä, mutta välillä mukana on ollut ääneen laulava solisti. Kuva: Hanna Käyhkö

Joensuussa järjestetään tulevana viikonloppuna valtakunnalliset kuurojen kulttuuripäivät. 31. kerran järjestettävä tapahtuma on viittomakielisen yhteisön suurin tapahtuma, ja pitkän koronatauon jälkeen Joensuuhun odotetaan vilkasta tapahtumaa.

Kulttuuripäivillä on monenlaista ohjelmaa. Oheisohjelman nähdään myös joensuulainen Ilokäs’-kuoro, jota johtaa kuuro Tuula Mertanen. Seitsenhenkisen kuoron jäsenistä kuulevia on viisi.

Ilokäs’-kuoron esiintymiskieli on lähtökohtaisesti viittomakieli. Alkunsa kuoro sai vuonna 2006, kun Joensuun evankelis-luterilaiseen seurakuntayhtymään perustettiin ensimmäinen erityisdiakonin virka, johon Tuula Mertanen valittiin.

– Joensuussa oli jo silloin pieni huonokuuloisten ryhmä, joka halusi aloittaa kuoroharrastuksen. Kun minua pyydettiin johtamaan kuoroa, kauhistuin aluksi, että enhän minä ole mikään muusikko tai kanttori, mutta niin vain Ilokäs’ sai alkunsa.

 

Ilokäs’-kuoro on esiintynyt aiemmin muun muassa Kauneimmissa joululauluissa, kirkon Saavu-messuissa sekä Parafestissä. Viikonlopun valtakunnalliset kulttuuripäivät ovat kuorolle jännittävä paikka.

– Yleisöä ja aivan uusia ihmisiä yleisössä on varmasti tavallista runsaammin, Tuula Mertanen kertoo.

Välillä Ilokäs’-kuoron rinnalla on ollut ääneen laulava esiintyjä.

– Jos yleisössä on ollut myös kuulevia, olemme voineet siten lisätä esityksen tasavertaisuutta. Moni kuuleva ei kuitenkaan ymmärrä viittomakieltä eikä siten saa esityksestä niin paljon irti.

Viittomakielisen kuoron ja ääneen laulamisen yhdistäminen ei kuitenkaan ole aivan mutkatonta.

– Viittomakieli ja suomen kieli ovat kaksi eri kieltä. Lauluja ei voi kääntää sanasta sanaan, vaan niistä täytyy tehdä viittomakieliset käännökset, aivan omanlaisensa tulkinnat. Ääneen laulaminen ja viittomakieli täytyy ikään kuin sovittaa yhteen, kulkemaan rinnakkain, Tuula Mertanen kertoo.

 

Tällä hetkellä Ilokäs’ esiintyy ilman ääneen laulavaa jäsentä. Mertasen mukaan viittomakielinen esitys on silti monelle kuulevallekin hieno elämys, vaikka perinteinen säestys ja äänilaulu esityksestä puuttuvat.

– Esitämme yleensä erilaisia virsiä tai muuten hengellisiä lauluja. Minä käännän laulut viittomakielelle ja sovitan ne kuorolle sopivaksi – mikä on välillä yllättävän työlästä!

Kuoronjohtajana Tuula Mertanen seisoo kuoroaan vastapäätä ja ohjaa esitystä peilikuvana.

– En aluksi ymmärtänyt, miten hankalaa sitä peilikuvaa voikaan olla seurata, varsinkin kun monen kuorolaisemme äidinkieli on suomi, ei viittomakieli. Mutta sitten kävin Saksassa työmatkalla, ja pääsin tutustumaan viittomakieliseen kuoroon, jossa roolini vaihtui kuoronjohtajasta kuorolaiseksi. Silloin huomasin, että tämä tosiaan ei ole aivan helppoa, Tuula Mertanen kertoo nauraen.

 

42-vuotias Tuula Mertanen on itse ollut syntymästään asti kuuro. Kuopiossa syntynyt Mertanen on kuulevien vanhempien lapsi.

– Olin lapsuusperheeni ainoa kuuro, eikä syytä kuuroudelleni ole koskaan saatu varmuudella selville.

Tuula Mertanen oli 3-vuotias, kun perhe muutti Joensuuhun.

– Kävin Joensuussa kuulovammaisten koulua, kunnes lähdin Mikkeliin valtion kuurojenkouluun 9. luokalle. Joensuuhun palasin lukion jälkeen vuonna 2000, ja opiskelin täällä ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja sitten diakoniksi.

– Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi tytärtä. He ovat kaikki kuulevia, ja perheemme on kaksikielinen.

Tuula Mertanen kertoo elävänsä ikään kuin kahdessa maailmassa.

– Olen aina elänyt kuulevien ja kuurojen maailmassa. Jotkut kuurot haluavat jäädä vain kuurojen maailmaan, toiset taas vain kuulevien joukkoon. Jotkut meistä elävät molemmissa maailmoissa. Minä olen kokenut tämän itselleni sopivaksi tavaksi elää.

– Maailma on muuttunut jo aivan viime vuosikymmeninä paljon. Tekniikka helpottaa elämää: videopuheluiden avulla voi soittaa koska tahansa viittomakielellä, ja vaikkapa herätyskellot ja ovikellot saa hälyttämään värinällä tai valoilla.

Myös ympäröivän yhteiskunnan asenteet ovat muuttuneet.

– Nuoruudessani viittomakielellä puhujaa saatettiin pilkata tai matkia. Nykyään television viittomakieliset ohjelmat ja muu näkyvyys ovat lisänneet ihmisten tietoisuutta, ja moni haluaa tutustua viittomakieltä käyttävän kanssa.

Kuurojen osa on ollut kova maailmanhistoriassa, eikä Suomessa vieläkään olla maailman huipulla.

– Koulutusmahdollisuudet olivat aiemmin täällä kovin rajalliset, ja se näkyi kuurojen ammateissa ja palkkatasossa. Nykyään mahdollisuuksia on toki enemmän, mutta parannettavaa on paljon edelleen.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä