Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Urheilu: Lehmolainen Veeti Örn, 14, starttaa ratamoottoripyöräilyn SM-sarjan uudessa luokassa viikonloppuna

Veeti Örnin tukijoukkoihin kuuluvat isä Paavo Örn (vasemmalla) ja mekaanikko-tutor Perttu Juntunen. KUVA: Aimo Salonen Veeti Örnin tukijoukkoihin kuuluvat isä Paavo Örn (vasemmalla) ja mekaanikko-tutor Perttu Juntunen. KUVA: Aimo Salonen

Kun ratamoottoripyöräilyn SM-sarja käynnistyy tulevana viikonloppuna Virtasalmen Motoparkissa, ohjelmassa on uusi luokka, Aki Ajon Suomeen tuoma moto 5, johon starttaa myös 14-vuotias lehmolainen Veeti Örn.

Uusi 250-kuutioinen pyörä oli vielä haastatteluhetkellä teippauksia vailla, ja muutenkin Veetin isällä Paavo Örnillä ja mekaanikolla Perttu Juntusella riitti vielä töitä pyörän kilpailukuntoon laittamisessa.

– Ensimmäisenä lähdetään totta kai hallintalaitteista. Sarvet laitetaan kuskille oikeaan asentoon, kahvat ja kaikki – jalkatapit oikeaan kulmaan ja penkin korkeudet kohdalleen. Juuri siitä se rentous tulee, Juntunen sanoo.

 

Mies innostuu näyttämään omien asentojensa vaihtamisella, mistä säädöissä oikein on kyse:

– Helppo on ajatella, että mistä asennosta lähdet nopeasti hyökkäämään. Jos lähdet tästä asennosta nopeasti ylös... (Juntunen kyykistyy matalalle) ... siitä ei tule yhtään mitään, mutta sitten jos olet jo valmiiksi ponneasennossa... (Juntunen nousee ylemmäs) ... olet paljon ketterämpi.

Juntunen kertoo, että pyörän geometria tehdään kuskille sopivaksi.

– Sen jälkeen lähdetään totta kai ajamaan ja katsotaan niin sanottu pyörän makaus, millä korkeudella jousitus on, kun kuski ajaa. Se ei saa olla kummassakaan äärilaidassa, ei liian korkealla, jolloin jouset ovat luonnottoman jäykät, eikä siinä toisessakaan äärilaidassa.

 

Veeti Örnillä on takanaan jo kaksi kilpailukesää, jolloin hän ajoi satakuutioisella Hondalla pienempää mini GP -luokkaa.

Tuolloin tuli tutuksi kuopiolainen Aleksi Hyvärinen, jonka tukijoukkojen kanssa muodostettiin täksi kesäksi yhteinen AV 969 Racing Team. Nimi tulee kuskien etunimien alkukirjaimista sekä kilpailunumeroista, joka Aleksilla on 9 ja Veetillä 69.

– Pitkän aikaahan tässä ollaan tuolla radoilla yhdessä oltu ja aina jeesailtu toinen toisia, Paavo Örn selittää yhteistyön taustoja.

Kilpakumppanit ovat edelliskesiltä tuttuja.

– Vähän kovempaa ne on ajaneet kuin minä, Veeti sanoo.

Ja mistä se johtuu?

– En tiedä.

– Mie epäilen, että varmaan hyö on ajaneet vähän pitempään kuin Veeti, isä-Paavo pohtii.

– No joo, ehkä se on varmaan niin. Olin minä kyllä viime kauden alussa kärjen tuntumassa, mutta sitten tuli se loukkaantuminen.

 

Viime kaudella vasemman käden nimetön meni rikki. Puhe kääntyy kaatumisiin.

– Viime kaudella kaatumisia tuli liikaa, nyt toivottavasti ei tule yhtä paljon, Veeti pohtii.

Perttu Juntusen roolina on paitsi huoltaa pyörää myös katsoa Veetin ajamista kokeneemman kuskin silmin.

Veeti sanoo, että tutorilla on kannustava ote.

– Perttu kannustaa aina, vaikka välillä se sanoisikin, että eihän tästä tule enää helevettiäkään. Melkein pakolla on aina lähdetty uudestaan, vaikka takana olisi kaatokin, Veeti kertoo.

 

Ylämyllyn kartingradan kaltaiset pienet radat ovat niin kuskin kuin tuutorinkin mielestä hyviä harjoittelupaikkoja isommille radoille siirtymistä varten.

– Jossain moto GP:ssä kun mennään yli kolmesatasta, niin ei siinä hirveästi kokeilla erilaisia kikkailuja. Kartingradalla on hyvä harjoitella tekniikkaa, kun siellä on tiukkoja mutkia, joissa ei voi ajaa kovaa, Juntunen sanoo ja kertoo esimerkin viime kesältä:

– Kartingradalla oli tiukka mutka, joka piti ajaa tosi hitaasti tiukkaan mutkaan, muuten meni vasemmalta puolelta yli radan. Lopussa tehtiin niin, että tehtiin hanskoilla ajolinja siitä, miten pitää ruveta kurvaamaan. Siitä se vain löytyi.

 

Rentous on sana, joka toistuu tutor Juntusen puheessa.

– Mitä rennompi on kuski, sitä kovempaa se ajaa. Silloin kun on niskat jäykkänä ja kädet tönkkönä, tunnustaa, että nyt mennään hirmu kovaa, mutta kello ei tykkää. Silloin kello tykkää, kun tunnustaa, että menee pehmeästi.

 

Tämän kesän tavoitteena on parantaa edelliskesistä.

– Podiumille jos pääsisi, niin se olisi aika hyvin. Voittohan olisi vielä parempi, mutta lähdetään siitä podiumista, Veeti Örn pohtii.

– Ei kun ajetaan siihen ihan kärkeen, tutor Juntunen pistää paremmaksi.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä