Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Hevonkuuseen Kukkolan taakse

Haltia Amalia (Henrietta Macri) puhalteli saippuakuplia Taitokorttelin kesän avauksessa toukokuussa. Kuva: Aimo Salonen Haltia Amalia (Henrietta Macri) puhalteli saippuakuplia Taitokorttelin kesän avauksessa toukokuussa. Kuva: Aimo Salonen
Maistiaisia saatiin jo toukokuussa Taitokorttelin kesän avauksessa, varsinainen esityskausi on sitten viikkoa ennen juhannusta.

– Onhan se hyvin eksklusiivinen tapahtuma: koko esityskausi, yhteensä viisi yleisöesitystä, kestää yhden viikonlopun verran. Lisäksi meillä on ennen ensi-iltaa muutamia tilausesityksiä, tuottaja Aino Pesonen toteaa.

Puhe on monikulttuurisen teatteriyhdistys Rankidsin sekä Joensuun kaupungin koulutuspalvelujen yhteistuotannosta, musikaalikomediasta Kolme toivomusta, joka vie kuvitteelliseen joensuulaiseen Hevonkuusen lähiöön.

Rankids on ollut joka kesä aktiivinen muun muassa lastenleirien järjestäjänä, ja kesäteatteriakin yhdistys on vetänyt Hasanniemessä, joskaan ei joka kesä. Nyt mennään ensimmäistä kertaa Kukkolan metsäteatteriin, joka on tullut joensuulaisille tutuksi joulun alla järjestetyistä adventtiteatteriesityksistä.

Pesonen on ottanut paikkaan tuntumaa tehdessään mittauksia lavastusten rakentamista varten.

– Kukkolan metsäteatteri on hyvin rauhallinen miljöö, Pesonen kertoo.

– Moni on kysynyt, että ai missä se on, ja kun olen kertonut, että se on Kukkolan takana metsän siimeksessä, he ovat sanoneet, että onpa ihana paikka, sinne tullaan. Siellä koko paikka tiivistyy katsomon ja lavan yhteisymmärrykseen.

Yleensä Rankids on vastannut itse käsikirjoituksesta. Tällä kertaa pyydettiin joensuulaissyntyiseltä Jaakko Karjalaiselta tarina, joka sijoittuu Joensuuhun.

Syntyi kuvaus joensuulaisesta, joskin kuvitteellisesta Hevonkuusen lähiöstä, jonne tupsahtaa tuonpuoleisesta maailmasta haltia Amalia (Henrietta Macri), jonka tehtävänä on tuoda yhteisymmärrystä ja harmoniaa hevonkuuselaisten elämään. Amalia joutuu tekemisiin lähiön ihmisten toiveiden kanssa, joista osa on realistisia, osa hyvinkin utopistisia.

Samalla Amalia kamppailee itsekin omien toiveidensa ja onnistumisiensa sekä epäonnistumisiensa kanssa.

– Loppua kohti asiat alkavat löytää uomiinsa, mutta toki, niin kuin oikeastikin elämässä, kaikessa ei tule täysin onnellista loppua, mutta esityksen syvin sanoma on ehkä se, miten meistä jokainen toi tehdä itse omia toiveitaan ja miten omat teot vaikuttavat niihin, Pesonen sanoo.

Helmi Romppanen näyttelee Maijaa, joka muiden hevonkuuselaisten tavoin on sisäänpäin kääntynyt, mutta joka on kiinnostunut vaihtoehtoisista tavoista ajatella, mikä vie ristiriitoihin ja riitoihinkin lähiön muiden ihmisten kanssa.

– Olen ollut pitkään mukana Rankidsin toiminnassa, ja tänä kesänä toimintamme on rakennettu aiemmasta hiukan poikkeavasti, Romppanen kertoo.

– Kun kaupungin koulutuspalvelut on tässä mukana, teemme tätä myös osana työaikaa. Tosi hieno projekti on tulossa. Ihanaa on päästä tekemään tätä tutulla porukalla, ja mukana on myös muutama uusi tyyppi.

Esitykseen tulee livebändi, joka esittää yhteensä kymmenen kappaletta, joista tuottaja Pesosen mukaan löytyy jokaiselle jotakin.

Ja mitä se sitten tarkoittaa? Humpasta rokkiin?

– Aika pitkälle, Pesonen vastaa.

– Meillä on yksi lainabiisi, jonka käyttöön on saatu lupa räppäri Slyllyltä. Liikkeelle lähdetään klassisista musikaalifiiliksistä, sitten on perinteistä suomalaista kansantanssimusiikkia, pari balladia sieltä löytyy ja on siellä ehkä vaihtoehtoisempaakin rokkia. Esityksen viimeinen kappale on Jaakon vaimon Hanne-Marin säveltämä.

Laulujen sanoitukset yhtä lukuun ottamatta ovat käsikirjoittaja Jaakko Karjalaisen tekemiä. Sävellyksiä ovat tehneet esityksen bändin kosketinsoittaja Katri Sannelvuo-Pitkänen, Hannu Tirronen sekä tuottaja Aino Pesonen.

Esityksen ohjaaja on Maria Pikkarainen.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä