Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Tapahtumat: Heinäveden Vauhtiajot järjestetään taas elokuussa – "Kyllä täällä yli 500 henkeä on ollut joka kesä"

Ja tässä sitten on ensimmäinen tiukka käännös vasemmalle. Pekka Hakaliston rataselostus löytyy Karjalan Heilin Facebook-videolta. Kuvat: Aimo Salonen Ja tässä sitten on ensimmäinen tiukka käännös vasemmalle. Pekka Hakaliston rataselostus löytyy Karjalan Heilin Facebook-videolta. Kuvat: Aimo Salonen

Maakunnan kesään palaa kahden vuoden koronatauon jälkeen myös Heinäveden Vauhtiajot, mäkiautokisa, jolla on oma vakiintunut kävijäjoukkonsa.

– Tämä on rento, iloinen kylätapahtuma, missä aikuinenkin voi leikkiä, Vauhtiajojen ideoija ja promoottori Pekka Hakalisto määrittelee.

– On helkkarin hienoa vetää mäkiautolla tuommoista rataa, missä on hidasteena 900 vanhaa autonrengasta. Siellä kun kuskit kurvailee, jengi nauraa koko ajan.

 

Jonkinlaisen käsityksen saa, kun katsoo Karjaan Heilin Facebook-sivulta videon, missä Heilin toimittaja ajaa reitin alas autolla niin, että promoottori Hakalisto selostaa rataa vieressä. Kirkon edestä syöksytään kohti Kermanjärven rantaa 1 200 metriä pitkään syöksyyn, jolla on korkeuseroa 90 metriä.

Ensimmäinen tiukka käännös on vasemmalle. Oikealla on kotiseutumuseo, jonka seinusta on Vauhtiajojen aikaan pehmustettu heinäpaaleilla.

– Tässä kun tullaan ekalle jyrkälle, meinaa lentää hampaat suusta, koska jousitukset mäkiautoissa on vähän semmoiset, Hakalisto kertoo.

Tullaan isolle tielle, joka vie kohti rantaa.

– Tässä sitä sitten lasketellaan ja kansa nauraa. Ihmiset roudailee penkkejä ja sohvia radan varrelle, Hakalisto kertoo hiukan ennen loppujyrkkää, jossa vauhti saattaa kasvaa 80–90 kilometriin tunnissa.

 

Ei niin rentoa vitsikisaa, etteikö siinä olisi mukana ainakin puolitotista kilpailua.

Kilpasarjaa on hallinnut outokumpulaisen Esko Vihavan Rock&Team, joka on vienyt voittopokaalin vuodesta toiseen. Haastajana on totuttu näkemään kermankoskelainen Jarno Hartikainen, joka on ahkeroinut erilaisia ajokkeja myös hupisarjaan, jonka osanottajilla on lupa lähteä radalle siltä korkeudelta kun uskaltavat.

– Ylhäältä asti minä olen joka kerta lähtenyt, Hartikainen sanoo esitellessään takapihallaan vuosien varrella rakentamiaan erilaisia ajokkeja, joista mieliin jäävin on kolmesta pesukoneen rummusta viritelty hirmu.

– Nuo rummut on täytetty rautaromulla. Helvetillinen metelihän siitä lähtee, kun tulen mäkeä alas, Hartikainen kehaisee.

Kaikki pihalla näkyvät ajoneuvot eivät ole isännän itsensä tekemiä. Hartikaisella on neljä lasta, jotka kaikki ovat osallistuneet Vauhtiajoihin.

 

Perhetapahtumastakinhan on kyse. Kisojen kaikkien aikojen nuorin osanottaja on nyt 7-vuotias Eveliina Sallinen, jonka nimi löytyy aiempien vuosien kisalehtisistä Könttä Racingin tiimistä yhdessä isonveljensä Ukko Sallisen kanssa.

– Eve oli neljän kuukauden ikäinen, kun hän oli mukana ensimmäisen kerran. Hänellä oli kurpitsa-auto, jota isoveli veti omalla autollaan, äiti Meri-Tuuli Sallinen kertoo.

– Rakennamme me uusia autoja tällekin vuodelle. Nyt meillä on teemana sirkus.

 

Ensimmäiset Vauhtiajot järjestettiin vuonna 2012. Heinävedelle vastikään muuttanut Pekka Hakalisto käveli mäkeä yhdessä veljensä kanssa ja lapsuudenmuistojensa innoittamana sai idean, että mitäs jos viriteltäisiin tapahtuma mäkiautojen ympärille.

Pari ensimmäistä vuotta meni opetellessa, ja nyt toimiva muoto on löytynyt: on kilpa-ajoa, jonka päätteeksi on rannassa ajoneuvonäyttely, ja lopuksi järjestetään musiikkipitoinen After Race -tapahtuma.

Tempo kilpailussa on rauhallinen, sillä mäkeen voi päästää kerralla vain yhden auton. Juontajakasi palkattu näyttelijä Seppo Timonen on vuosien aikana osoittautunut oivaksi tunnelman ylläpitäjäksi.

Yleisömääriä on vaikea arvioida, ilmaistapahtumasta kun on kyse ja ihmisiä on pitkin radanvartta.

– Kyllä täällä yli 500 henkeä on ollut joka kesä. Vauhtiajot on yksi Heinäveden suurimmista kesätapahtumista, Hakalisto arvioi.

– Paljon tulee tuttavilta tietoa, että sukuloimiset tänne ajoitetaan juuri elokuun viimeiseksi viikonlopuksi.

 

Hakaliston puheessa toistuu usein määritelmä Pelle Peloton. Kyse on hauskanpidosta ekologiseen tapaan, ajoneuvojen rakentamisesta kierrätystavaroista.

– Vauhdin hurmaan pääsee myös ilman pärinöitä, Hakalisto huomauttaa.

Toisaalta ainakin Jarno Hartikainen, Kermankosken Pelle Peloton, tykkää viritellä menopeleihinsä erilaisia ääniä, vaikka moottoreista ei olekaan kysymys. Miehen takapihalla katse osuu pyörätuoliin.

Saisikohan tuosta auton?

Hartikainen jää ilmiselvästi pohtimaan kysymystä. Vanhat ajoneuvonsa esiteltyään hän istahtaa pyörätuoliin. Katse osuu lähellä olevaan lastenpyörään.

Hartikainen nappaa sen sarvista kiinni ja alkaa sovitella niitä ikään kuin pyörätuoliauton ohjauslaitteeksi.

 

Promoottori Hakalisto naureskelee vieressä ja kannustaa uusia autonrakentajia ja talleja mukaan. Malliksi hän esittelee omasta autostaan jarruvarjon, joka tosin ei jarruta vauhtia, mutta joka hulmahtaa näyttävästi esiin, kun loppujyrkällä vetäisee kahvasta.

– Siskoni oli mukana siinä leijakerhossa, joka lennätti leijojaan Joensuun laululavan takana. Sain heiltä ylijäämäpaloja, joista rakensin tuon varjon.

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä