Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Historia: Vossikka oli vuosia kesän merkki Joensuussa – "Me olemme olleet odottavaisia, että innostuuko joku hevosyrittäjä vielä"

Jooseppi ja Oiva Voutilainen olivat tuttu näky Joensuun keskustan kesäisillä kadulla 14 vuoden ajan. Kuva keväältä 2001. Kuva: Aino Ruoho Jooseppi ja Oiva Voutilainen olivat tuttu näky Joensuun keskustan kesäisillä kadulla 14 vuoden ajan. Kuva keväältä 2001. Kuva: Aino Ruoho

Muistatko vielä Urpukan ja Joosepin? Ruskeat suomenhevoset korean vaunun edessä olivat 1980-luvulta lähtien Joensuun keskustan varma kesänmerkki vuosikymmenien ajan.

Itse asiassa historiatietojen mukaan ensimmäinen vossikka aloitti Joensuussa vuonna 1860.

Joulukuussa 1891 Karjalattaressa kirjoitettiin näin: Vossikat saatiin kuin saatiinkin vihdoin monen yrityksen ja yrkäilyn perästä Joensuuhun. Nyt on yhdeksän vossikkaa ilmoittautunut, joista kahden tulee hoitaa läpi yönkin toimeaan. Ajan pitkään, kun rautatie-rakennus ja muut liikkeet alkavat, tulee tämä ammatti paremmin kannattamaankin, kuin kenties nykyään.

Kun autot aikanaan syrjäyttivät hevosajoneuvot, vossikat jäivät historiaan, mutta vain palatakseen uudelleen katukuvaan vuonna 1981.

Vossikoiden toimenkuva oli toki muuttunut, kun tarvittavasta kulkupelistä tuli lähinnä kesäinen nähtävyys ja ajelusta keskustan kaduilla puhdasta hupia.

Hevostallia Linnunlahdella nykyisen Kuntokeitaan lähellä vuosia pitänyt Kalevi Nygren ajoi vossikkaa muutaman kesän, ja siirsi homman kesällä 1985 Eelis Immoselle, joka ajelutti kansaa keskustan liikenteen hulinassa aina vuoteen 1997 saakka.

Tuolloin monelle joensuulaiselle tuli tutuksi Urpukka-tamma, joka kesät asusti todellakin kaupungin ytimessä. Hevosen talli oli Surakan talon pihalla olevassa sivurakennuksessa.

Moni aikalainen saattaa muistaa, kuinka Urpukka toisinaan ulkoili korttelissaan irti ja kävi katselemassa Torikadun ohikulkijoita puomin takaa.

 

Kun Eelis Immonen lopetti ajurina, elettiin Joensuussa kolme hevosetonta kesää ennen kuin Oiva Voutilainen hyppäsin ajurinpukille vuonna 2000.

Polvijärvellä edelleen asuvan Oiva Voutilaisen luottoajokki oli Jooseppi-ruuna, joka oli entinen ravihevonen.

– Kyllähän ne alkuvuodet olivat aika vauhdikkaita. Jooseppi ei aluksi meinannut millään malttaa seisoa punaisissa valoissa odottamassa vuoroaan, mutta ajan myötä toki oppi ja rauhottui, Voutilainen muistelee nyt.

– Aika monta läheltä piti -tilannetta oli varsinkin alussa, kun autoilijat eivät meinanneet ymmärtää varoa hevosta. Kerrankin linja-auto ajoi aivan viereen, ja vapautti jarrut siinä melkein kiinni hevosessa. Ilmajarrut kun suhahtivat, niin Jooseppi lähti. Ei meille ikinä mitään sattunut, mutta olihan se aika jännittävää puuhaa.

Ensimmäiset vuodet Jooseppi asui Pilkossa, josta Oiva Voutilainen kopsutteli hevosella ajaen keskustaan joka kesäaamu.

– Alussa minä ihmettelin, että mitä ne nuo naiset niin hymyhuulin vilkuttelevat. Mielessä jo kävi, että onko minulla sepalukset auki tai jotain muuta hassusti, vaan sitten tajusin että nehän tätä hevosta ihastelee, supliikki ajuri muistelee.

Hiukan myöhemmin Joosepin majapaikaksi muuttui Kukkolan tila Karhunmäessä.

– Sieltä saakka ei ajamalla tultu keskustaan, vaan ajoin hevosen ja kärryt kuljetuskopilla ja pakettiautolla joka aamu töihin, Oiva Voutilainen kertoo.

 

Oiva Voutilaisen lopettaessa hevosajurin hommat vuonna liki viidentoista kesän jälkeen vuonna 2013, saatiin Joensuuhun vielä yksi vossikkakuski: kesällä 2014 aloittanut 17-vuotias Vilma Romppanen ajeli Hugo-hevosellaan keskustan katuja kolmena kesänä

– Minulle jäi tuosta ajasta mukavat muistot. Oli oikein kiva kuljettaa iloisia asiakkaita, jotka olivat joko ensimmäistä kertaa hevoskyydissä tai sitten muistelemassa vanhoja aikoja, Vilma Romppanen kertoo.

– Jouduin lopettamaan vossikka-ajot, kun Hugo kuoli. Olisin jatkanut ajoja muuten, mutta en ole löytänyt hevosta, mikä soveltuisi keskustaan; siellä liikkuessa täytyy hevosen olla täysin liikennevarma. Jos sellainen hevonen kohdalle osuisi, voisin mahdollisesti jatkaakin vossikka-ajoja.

 

Torin reunalla parkissa seissyt hevonen oli monelle kaupunkilaiselle ja turistille iloinen yllätys.

– Ihmiset suhtautuivat meihin hyvin lämpimästi. Monet tulivat joka kerta kaupungissa asioidessaan taputtelemaan hevosta ja kyselemään kuulumisia, Oiva Voutilainen sanoo.

Siitä, voisiko vossikka Joensuun keskustassa edelleen operoida, ei Voutilainen ole niinkään varma.

– Keskustasta on tainnut tulla vähän liian moderni. Ehkä sinne ei hevonen enää sopisi.

 

Joensuun kaupungin puolesta vossikka kyllä sopisi katukuvaan edelleen.

– Meillä ei ole mitään periaatelinjausta, etteikö vossikka olisi Joensuuhun tervetullut, sanoo Joensuun kaupungin markkinointijohtaja Markku Pyykkönen.

Kaupunki maksoi vossikalle perinteisesti avustusta, ”kaurarahaa”, kun pelkät kyytipalkkiot eivät yksin kattaneet yrittäjälle tulleita kuluja.

Viimeisin vossikka poistui kaupungista viitisen vuotta sitten.

– Vossikka on nähty keskustan mielenkiintoa lisäävänä vetovoimatekijänä, ja me lähinnä olemme olleet odottavaisia, että innostuuko joku hevosyrittäjä vielä asiasta.

– Keskustan liikennejärjestelyt ovat toki muuttuneet, ja vossikan reittiä joutuisi varmasti suunnittelemaan uusiksi, jotta se voisi kulkea sujuvasti ja turvallisesti keskustassa liikenteen seassa, mutta en minä ainakaan näe estettä, etteikö sille sopiva reitti löytyisi, Pyykkönen sanoo.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä