Julkaistu    |  Päivitetty 
Petteri Puhakka

Historia: Henrik Hällström oli Joensuussa raskaasti työllistetty ja suuresti arvostettu piirilääkäri 1800-luvulla

Digitaalisesti väritetty kuva Henrik Hällströmistä 1800-luvun lopulla ja perheen kotitalosta Rantakatu 7:ssä. Alkuaan lautaseinät omanneen talon pinnat rapattiin 1800-luvun puolivälissä. Talo purettiin vuonna 1956 ja seuraavana vuonna tontille nousi uusi kerrostalo.  Kuva: Pohjois-Karjalan museo, kuvan käsittely: Petteri Puhakka Digitaalisesti väritetty kuva Henrik Hällströmistä 1800-luvun lopulla ja perheen kotitalosta Rantakatu 7:ssä. Alkuaan lautaseinät omanneen talon pinnat rapattiin 1800-luvun puolivälissä. Talo purettiin vuonna 1956 ja seuraavana vuonna tontille nousi uusi kerrostalo. Kuva: Pohjois-Karjalan museo, kuvan käsittely: Petteri Puhakka

Nykyisin keskustellaan runsaasti sote-uudistuksesta, jonka toteutuksen tavoitteena on edistää väestön terveyttä sekä turvata sosiaali- ja terveysalan palveluja ja niiden saatavuutta. Tulevan järjestelmän ero vaikkapa 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla vallinneeseen terveydenhoidon järjestelmään on hallinnollisesti ja käytännön tasolla mittakaavaltaan valtaisa.

Joensuussa ehkä merkittävin pitkän aikaa vakinaisesti vaikuttaneista 1800-luvun lääkäreistä oli vuonna 1819 syntynyt Liperin tuomiokunnan tuomarin poika Henrik ”Heikku” Hällström. Sukuhaarassa oli monia korkea-arvoisia virkamiehiä, joten lääkäriksi kouluttautuminen ei ollut sattumaa.

Joensuuhun Henrik päätyi mutkien kautta. Hän oli ollut kaupungissa jo tilapäisenä lääkärinä 1850-luvun taitteessa, kävi välillä muualla, mutta tuli takaisin vuonna 1857. Hänet valittiin vakinaiseksi piirilääkäriksi vuonna 1858, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1893 saakka. Piirilääkäriin vastuualue oli laaja, sillä piiriin kuuluivat tuohon aikaan myös Kaavi, Pälkjärvi ja Rautavaara.

 

Piirilääkärin pesti oli 1800-luvun loppupuolen Joensuussa lievästi sanoen työllistävä. Kaupungin lääkäripalvelut olivat nimittäin pelkästään alueellisen lääkärin varassa vuoteen 1875 asti, jolloin kaupungin virkamiehet päättivät perustaa myös kaupunginlääkärin viran. Siihen valittiin August Herman Konrad Neovius.

Hällström hoiti muun muassa potilasvastaanottoa, tarkastustoimintaa ja ruumiinavauksia. Laajasta toiminta-alueesta johtuen matkustelua oli paljon. Kirjalliset työt raportointeineen, todistuksineen ja kirjeineen ottivat myös aikaa.

Piirilääkäri vastasi lisäksi vuonna 1864 Silta- ja Kauppakadun kulmaukseen vuokratiloihin perustetun sairashuoneen – sen ajan alkeellisen sairaalan – toiminnasta vuoteen 1889 saakka.

Kaupunkilasten terveystietoisuus oli 1800-luvulla heikkoa ja jätehuolto alkeellista. Kun kaupungin laidoilla ja markkinoilla liikkui vielä kerjäläisiä, irtolaisia ja seksityöläisiä, ei ollut ihme, että taudit levisivät. Oli koleraa, rokkotauteja, lavantautia, kuppaa ja monenlaista muuta vaivaa. Piirilääkärinä Hällströmin tuli työskennellä näissä haastavissa olosuhteissa.

Ihmiset saivat sairasteluunsa apua, jos saivat. Usein apu tuli liian myöhään ja kuolema oli yleinen vieras.

Lääketiede oli Suomessa vielä varsin kehittymätöntä, kun sairauksia hoidettiin yleisesti esimerkiksi laskimoverta laskemalla, iilimadoilla, peräruiskeilla, sinappikääreillä ja elohopeasalvalla. Jos leikkauksia tehtiin, potilaan kipua lievitettiin alkoholilla ja oopiumilla – mutta eivät ne juuri auttaneet. Eräässäkin tuon ajan tyräleikkauksessa potilas koki olleensa kuin pyöveleiden kynsissä.

 

Olihan lääkärien tarjoama hoito kuitenkin kaikin puolin merkittävästi parempaa kuin sen ajan uskomushoitajien ja puoskareiden tarjoama apu. Puoskarit saattoivat lääkitä esimerkiksi potilaan käsissä olleita haavoja sianlantakääreillä. Jos sianlantaa ei ollut, niin sitten käytettiin vaikkapa lehmänlantaa tai lampaiden papanoita.

Lääkärit kevensivät työpaineitaan keskinäisillä kaskuilla. Kerrotaan, että joku potilas oli kuvitellut olevansa vehnänjyvä ja oli lukittu hourulaan. Hän pyysi jossakin vaiheessa pääsyä kotiin, kun ei enää ajatellut olevansa vehnänjyvä.

Lääkäri suostui, mutta pian potilas palasi takaisin. Tämän kerrottiin sanoneen, ettei hän enää kuvittele olevansa vehnänjyvä, mutta kun ulkona tien vieressä on kanala, niin tietävätkö ne kanat sitä.

Hiljaisena miehenä tunnettu Hällström oli hyvin omistautunut ja vastuuntuntoinen. Hän hoiti piirilääkärin tehtävät parhaansa mukaan, vaikeista olosuhteista välittämättä. Valtaisasta työtaakasta huolimatta hänellä oli aikaa myös rakkaalle perheelleen, henkilökohtaiselle vapaa-ajalle ja ystäväpiirille.

 

Vapaa-ajallaan Henrik lueskeli lehtiä ja ammattikirjallisuutta. Myös musiikki oli hänelle tärkeää. Kesäisin hän kävi silloin tällöin uimassa. Joskus hän saattoi tarkkailla kiinnostuneena Rantakadulla sijainneen kodin vieressä ollutta satamaa, johon höyrylaivat saapuivat ja josta ne lähtivät. Liperissä, lapsuuden kotiseudulla, hän vieraili aika ajoin. Hänen sanottiin olleen lapsuudenkodissaan vapautuneempi ja puheliaampi.

Kaupungin sivistyneistöstä pääosin koostunutta ystäväpiiriään Hällström tapasi joko Rantakadun kodissa tai ystävien kotona. Myös iltahuvit, sen ajan kotibileet, olivat aika ajoin ohjelmassa. Se tarkoitti tanssia, seuranpitoa ja muuta asiaan kuuluvaa. Välillä kokoonnuttiin Hällströmeillä, välillä jonkun toisen luona. Hiljaisessa miehessä oli ainakin joskus myös sosiaalinen puolensa.

Hällströmin työ piirilääkärinä oli ponnistuksia säästämättä toteutettua sotea 1800-luvun tapaan, ja välillä paljon sen ylikin. Vielä eläkkeellä ollessaan ”Ukko-Heikki” – millä nimellä häntä joskus myös kutsuttiin – otti vastaan apua tarvitsevia.

Vuonna 1905 menehtyneestä entisestä piirilääkäristä on kuuleman mukaan joskus sanottu, ettei hän koskaan häviä Pohjois-Karjalan kansan kiitollisesta muistista.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä