Outokumpu: Kapearaiteisen aika herää hetkeksi Vanhat talot -tapahtumassa
Enemmänhän tämä tuo mieleen Porvoon kuin Pohjois-Karjalan. Ulla Kervinen ja Paavo Räsänen poseeraavat Pitkäniemessä taustanaan venevajat, jotka muistuttavat ajoista, jolloin kaivosyhtiö vaikutti työntekijöidensä vapaa-ajan viettoon.
Matkamies, Ullan huoltamon kohdalta kun käännyt Viuruniementielle, uhraapa ajatus tai kaksi niille punavangeille, jotka lepäävät Kuusjärven hautausmaalla. Vuonna 1918 he rakensivat kapearaiteista rautatietä uralle, jonka asvaltilla nyt ajat.
– Rataa oli rakentamassa 300 punavankia. Espanjantauti ja nälkä tappoivat heistä 42, kertoo Ulla Kervinen, Viuruniemen marttojen puheenjohtaja ja muutenkin aktiivinen kylätoimija.
Ollaan Juojärven rannalla Pitkälahdessa, jonne junat toivat radan valmistumisen jälkeen Outokummusta malmia kymmenkunta vuotta, kunnes rautatien ulottuminen Viinijärvelle saakka siirsi malmikuljetukset leveämmille pitkän matkan raiteille.
Kapeilla raiteilla kulkeva juna jatkoi kulkuaan vielä 1950-luvulle kuljettamalla puuta ja turvetta kaivoksen voimalaitokselle ja myös ihmisiä, joilla oli asiaa Outokumpuun.
Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, perjantaista sunnuntaihin 29.–31. heinäkuuta järjestetään taas kahden vuoden koronatauon jälkeen Outokummun Vanhat talot -tapahtuma, joka ulottuu myös Juojärven rannoille, joilla kaivosyhtiön vaikutus näkyy yhä.
Pitkälahden satama-alueella on 157 vanhaa venevajaa, jotka luovat enemmän merellistä tunnelmaa kuin tunnelmaa pohjoiskarjalaisesta järvimaisemasta. Pitkälahden vieressä Luotoniemessä on mökkialue, jonka kaivosyhtiö rakennutti aikoinaan työntekijöilleen vuokrattavaksi. Vanhat talot -tapahtuman aikaan mökkinsä pihapiirin avaavat ainakin Esko-Pekka ja Annukka Tiitinen.
– Keväällä tullaan ja jäiden tuloon saakka ollaan, kertoo Esko-Pekka Tiitinen, joka esittelee heinäkuun viimeisenä viikonloppuna muun muassa omaa taiteilija-ateljeetaan.
Tiitiset ovat muokanneet mökkiään itsensä näköiseksi kuten muutkin nykyiset mökkiasukkaat, mutta historia on silti vahvasti läsnä.
– Tämä oli nimeltään Kurppa silloin aikoinaan. Hirmu moni outokumpulainen on sanonut, että on ollut täällä mökillä. Vuokrasivat yhdellä markalla yöksi ja menivät saareen, Annukka Tiitinen sanoo.
Katse suuntautuu Juojärvelle. Ulla Kervinen huomauttaa, että ilman sitä koko Viuruniemen kylää ei olisi.
Ollaan Saimaan latvavesillä, joilta malmi saattoi noin sata vuotta sitten lähteä laivoilla maailmalle sen jälkeen, kun Varistaipaleen kanavat valmistuivat 1914. Malmiliikenteen hiljennyttyä Pitkälahdesta ja Luotolahdesta tuli virkistysalueita.
– Juhannuksena nuo saaret olivat täynnä telttoja, ja syksyllä lähdettiin venekunnittain puolukkaan Luutsaloon, Ulla Kervinen huomauttaa.
Näkyy järvellä yhä paljon veneitä ja saunalauttojakin, mutta voisi järveä hyödyntää nykyistä enemmänkin. Kervinen pohtii, että Karvion leirintäalueella on yrittäjä, joka ajaa Valamo-risteilyjä, ja saisi täältäkin laivan varmasti ainakin kerran kesässä täyteen, jos joku risteilyn järjestäisi.
Kun kapearaiteisen valmistumisesta tuli vuonna 2018 täyteen sata vuotta, Outokummun kaivosmuseossa oli aiheesta näyttely. Vanhat talot -tapahtuman aikaan sama näyttely on Pitkäniemessä – siinä punaisessa mökissä, joka vielä 1960-luvun loppupuolella oli satamavalvojan toimipaikkana.
– Mökissä oli mies, joka hoiti aluetta ja vuokrasi veneitä. Appiukkoni oli siinä hommassa, kertoo Paavo Räsänen, jota Ulla Kervinen sanoo Viuruniemen kylän tietopankiksi.
Räsäsen ukki oli laivuri, joka kuljetti halkoja. Satamavalvojan mökin vieressä yhä olevaan pitkään rakennukseenkin, vuoden 1918 punavankien majapaikkaan, Räsäsellä on perheyhteys.
– Emännän setä oli siinä vankiporukassa, mutta onneksi ei tainnut olla pitkää aikaa. Mummo kai sen hommasi takaisin Kuopioon, niin että se pääsi sieltä pois.
Punavankien entisen parakin vierestä lähtee Vakka-ahontie. Sitä pitkin kun ajaa rantaan, saa näkyviinsä Riihisaaren, joka on vielä Pitkälahden satamaakin varhaisempi osa Outokummun kaivoshistoriaa.
– Ennen kapearaiteisen tuloa Pitkälahteen ne laivat lähtivät tuolta. Vuoden tai kaksi ne ajoivat malmia tänne Outokummusta hevosilla, Räsänen kertoo.
Kapearaiteinen purettiin 1950-luvulla, mutta ehti Räsänenkin matkustaa sillä hammaslääkäriin 7-vuotiaana pikkupoikana Helsingin olympiavuonna 1952. Räsänen ja Kervinen alkavat muistella kapearaiteisen väliasemien nimiä: yksi oli Ulla, nykyisen Ullan huoltoaseman tienoilla.
– Nimi kai tuli siitä, että asemanhoitajan nimi oli Ulla, Räsänen pohtii.
Kommentoi