Matkailu: Sanni Koponen ja Venla Itkonen ajoivat mopoautolla Ruotsiin ja takaisin

Parin viikon kuluttua valkoisen Ligierin nokka olikin jo kohti pohjoista. Vaikka heiton oli tarkoitus olla vitsi, alkoivat Uimaharjussa asuva Koponen ja Joensuussa asuva Itkonen pohtia, miksei mopoautolla voisi oikeastikin tehdä pidempää reissua – olivathan ystävykset ajaneet jo aiemmin muun muassa Kolille ja Kuopion Matkukseenkin.

Kaverusten vanhemmat eivät aluksi olleet innoissaan matkasuunnitelmista.

– Vanhemmat yrittivät ehdottaa, että entäs jos kiertäisimme kuitenkin vain Höytiäisen tai Pielisen tai ajaisimme mopoautolla mökille, Sanni Koponen kertoo.

– Kun kerroimme suunnitelmistamme tarkemmin, ja kun iskä näytti äidille kartalta pikkutiet, joita pitkin ajaisimme, alkoi äitikin olla jo paremmalla mielellä. Loppupeleissä he olivat ihan ylpeitäkin siitä, kun kävimme reissussa.

Eniten suunnittelua matkassa vaativat juuri reitit; mopoautolla ei saa ajaa moottoritiellä, joten Koposen ja Itkosen oli otettava jonkin verran selvää pienemmistä teistä, joita pitkin he voisivat liikkua.

– Aika pitkälti me katsottiin reittejä kartasta vasta tien päällä, ja hyvin se sujui, Sanni Koponen kertoo.

Vaikka matkaa kertyi kaikkiaan 1 450 kilometriä, viettivät kaverukset reissussa vain kaksi yötä.

– Alun perin meidän oli tarkoitus jakaa matka kolmeen yöhön, mutta lopulta ajelimmekin yhtä kyytiä takaisin Ruotsista Joensuuhun.

Kaverukset matkustivat ensimmäisenä päivänä noin yhdeksän tuntia Ouluun, jossa he viettivät ensimmäisen yön teltassa leirintäalueella.

– Pysähtelimme katsomaan matkalla paikkoja aina, jos tuntui, ettei jakseta enää ajaa, Koponen kertoo.

Koponen toimi kuskina koko reissun ajan. Matkaan ei tullut mutkia eikä ajaminen ollut Koposen mukaan kovinkaan raskasta.

– Ajattelin, että se olisi ollut raskaampaa. Oikeastaan pahinta oli kuumuus, koska mopoautoni ilmastointi ei ole kovin hyvä. Meidän piti ajella ikkunat auki.

Toisena päivänä kaverukset ajoivat Oulusta Kemin kautta Tornioon, jossa he ylittivät rajan. Reissun varsinainen määränpää oli Haaparanta.

– Me yllätyimme siitä, miten helppoa rajan ylitys oli. Eihän se ollut kuin ajella, ja oltiinkin jo Ruotsissa, Sanni Koponen nauraa.

Haaparannassa kaverukset vierailivat Seskärön saarella ja karkkikaupassa, josta tarttui mukaan karkkia ja lavallinen energiajuomaa.

– Löysimme Haaparannasta tosi halvan motellin, joten vietimme siellä yhden yön. Olimme budjetoineet reissun sillä tavalla, että polttoaineeseen menisi noin satanen, ja majoitus saisi sitten maksaa mitä maksaa – kaikkiaan majoitus tulikin leirintäpaikkoineen ja motellihuoneineen maksamaan vain 65 euroa, Koponen kertoo.

Kolmantena päivänä kaverukset päätyivät ajamaan Haaparannasta takaisin Joensuuhun, mikä vei kaikkine pysähdyksineen noin viisitoista tuntia.

Koposen ja Itkosen mukaan matkaan ei tullut mutkia, vaan kaikki sujui varsin mallikkaasti.

– Meille ei tullut edes riitoja, vaikka vietimme niin paljon aikaa siinä pikkukopissa, Koponen nauraa.

Yllätyksenä matkalla tulivat lähinnä Suomen kesään perinteisesti kuuluvien tietöiden määrä.

– Niitä jouduimme väistelemään yllättävän paljon.

Reissun kohokohdaksi osoittautui lopulta Oulun Nallikari, jossa Koponen ja Itkonen näkivät lumoavan auringonlaskun.

– No se ja karkkikauppa, Koponen toteaa.

Tytöt tapasivat vajaa vuosi sitten, mutta Koposen sanojen mukaan heistä tuli parhaita ystäviä lähes saman tien. Yhdessä tehdyn reissun myötä tyttöjen innostus matkustusta kohtaan kasvoi, ja seuraava reissu on jo suunnitteilla.

– Me mietittiin, että heti kun Venäjän rajat avautuvat, me käymme tankkaamassa rajan takana ja ajamme Venäjän kautta Viroon. Toinen vaihtoehto olisi ajaa Ruotsin kautta Tanskaan.

Vaikka kaikki sujui heinäkuun reissun osalta mallikkaasti, yksi asia jäi harmittamaan Koposta ja Itkosta.

– Me ei nähty yhtäkään poroa! Siksi meidän pitääkin lähteä pian uudestaan reissuun, tytöt summaavat.