Julkaistu 
Marko Siintomaa

Koeajo: Cupra Born perustuu vahvasti VW ID.3:een, mutta on selvästi sporttisempi

Cupra Bornin suurimmat erot Volkswagen ID.3:een ovat keulassa ja perässä, jotka tuovat automallille oman tunnustettavan ilmeen. Marko Siintomaa Cupra Bornin suurimmat erot Volkswagen ID.3:een ovat keulassa ja perässä, jotka tuovat automallille oman tunnustettavan ilmeen.

Vajaa pari vuotta sitten syksyllä 2020 Heilissä oli koeajossa Volkswagen ID.3, joka oli uuden sähköautomalliston ensimmäinen tuote. Sen jälkeen samaa MEB-koodin tuntevaa perusratkaisua on käytetty monessa VW-yhtymän automallissa, mutta Seatilta on vielä puuttunut siihen perustuva täyssähköauto.
Nyt sellainen on tullut markkinoille, tosin urheilullisemmalla Cupra-merkillä varustettuna. Cupra Born perustuu hyvin vahvasti VW ID.3:een ja se myös valmistetaan samalla linjastolla kuin esikuvansa. Bornissa on kuitenkin selvästi sporttisempi painotus ja fiilis.

Ulkopuolella näitä kahta autoa vertaillessa erot rajoittuvat lähinnä keulaan ja perään, jotka ovat kummassakin mallissa omanlaisensa.
Ilme on keulassa tuimempi ja siten Cupra Born erottuu ID.3:sta. Sisällä etupenkit ovat kiinteällä päännojalla varustetut sporttijakkarat, jotka tosin saa nykyisin myös ID.3:een. Samaten alustassa on nyt tarjolla DCC eli säätyvä iskunvaimennus kumpaankin malliin.
Jos siis malttaa odottaa auton valmistumista tietyillä varusteilla, sillä komponenttipula on rajoittanut tiettyjen mallien saatavuutta joillakin varusteilla rajusti. Sisällä on vielä sen verran eroa verrattuna volkkariin, että Bornissa keskinäyttö on isompi ja etumatkustajien välillä on korkea keskikonsoli. Samaten etumatkustajien materiaalit ovat näppituntumalla paremman tuntuiset kuin ID.3:ssa, joka on varsin muovisen oloinen.

Viime aikoina monessa koeajoautossa on ollut auton ohjelmiston kanssa kummallisuuksia. Viimeistään Android Auton käyttäminen on monesti jumittanut jossain vaiheessa tietoviihdejärjestelmän, mutta ilokseni Curpa Bornin kohdalla on todettava muuta.
Kaikki tuntui toimivan hienosti viikonlopun yli kestäneen koeajon aikana. Samaten autossa vaikutti olevan uusin ohjelmisto muutenkin, sillä mittariston akkunäytössä oli prosentit näkyvillä koko ajan. Aiemmin akun prosentit tulivat näkyville vasta, kun akun varaus oli laskenut riittävän alas. Lisäksi pidemmälle reissulle lähdettäessä auton navigaattorissa näkyy akun varaustaso, kun saavutaan perille tai on tarve pikaladata kesken matkan.
Kaiken lisäksi parin vuoden aikana MEB-auton virrankulutusta on saatu myös optimoitua. Ajoin heti ID.3:n tultua markkinoille Joensuu–Nurmes–Kuopio–Joensuu -reitin, ja silloin Kuopiossa akkua oli jäljellä 15 prosenttia. Siellä siis piti ottaa laturista virtaa, mutta tällä kertaa 363 kilometrin matkan sai ajettua yhdellä akullisella ilman välilatausta.

Tosin akussa oli jäljellä virtaa yksi prosentti, kun saavuin takaisin perille. Keskikulutus matkalle oli 15 kWh/100 km keskinopeudella 87 km/h, joka on hyvä saavutus ottaen huomioon, ettei Born ole varsinaisesti mikään ilmaa halkova sukkula. Muutenkin Born vaikuttaa olevan mukava matka-auto. Se on 18-tuuman renkailla hiljainen ja kuskinpenkissä jaksoi istua reilu neljä tuntia ilman väsymistä.
Cupra Born on hyvä lisä täyssähköihin. Siinä on sopivasti urheilullisuutta, joka tosin vaikuttaa olevan enemmänkin ulkonäköön ja varusteisiin liittyvää kuin raakaa voimaa.

Teholukema 204 hv / 310 Nm kertoo, ettei kyseessä ole alle viiden sekunnin nollasta sataan kiihtyvät katapultti, vaan matalan seiskan kiihtyvyydellä oleva auto. Tämä on kuitenkin täysin riittävä lukema, jottei tarvitse olla muiden ohittelukeppinä kaupungissa ja maantiellä.
Kaiken lisäksi saamani tiedon mukaan Cupra Bornia saa suht järkevällä toimitusaikataululla ja siinä on viiden vuoden takuu. e-Boost -versio tuo 20 kW lisää tehoa ja maksaa vain 500 euroa lisää, mikä ei ole ollenkaan paha sijoitus.
Mikäli ajelee enemmän pidempää maantieajoa, niin tarjolla on myös isommalla 77 kWh akulla varustettu versio.
Tällä saa kesäkelissä karkeasti 100 km lisää toimintamatkaa ja kaupungissa lähes 150 km. Koeajoauto maksoi 47 000 euroa ja siitä oli hankala keksiä pahaa sanottavaa, sillä kokonaisuutta on saatu parissa vuodessa hiottua hienosti paremmaksi.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä