Ammatti: Raskaan kaluston kuljettajalta vaaditaan myös sosiaalisia taitoja

– Viimeksi viime viikolla piti lähteä kuormaa viemään, kun aamulla oli sen verran ruuhkaa tilauksissa, mutta harvinaista herkkuahan se minulle on.

Tarvaisen palveluksessa on tällä hetkellä 19 henkilöä. Autoja on 15. Viime heinäkuussa toteutunut yrityskauppa on käytännössä tuplannut luvut, kun aiemmin työntekijöitä oli seitsemän ja autoja yhdeksän.

– Meidän ydinliiketoimintaamme on nosturitoiminta eli kaikenlainen nostaminen ja siirtäminen. Merkittävin työllistäjämme on rautakauppajakelu; kuljetamme kolmen joensuulaisen rautakaupan rakennustarvikkeet rakennustyömaille eri puolille Pohjois-Karjalaa.

– Mutta paljon muutakin sitä kuljetetaan, siirretään, nostetaan ja kasataan. Meidän autoja tarvitaan esimerkiksi nostamaan veneitä, raskaita elementtejä maatiloilla ja rakennustyömailla tai vaikka teollisuuskoneita, Jani Tarvainen kertoo.

Tarvaisen mukaan myös vaihtolavahommaa on paljon: lavoja on Joensuussa ja sen ympäristössä noin 150 kappaletta, joten niiden tyhjennykset työllistävät kahdesta kolmeen autoa päivässä.

Nosturiauton kuljettajan työhön sopii klassinen sanonta ”ei kahta samanlaista päivää”.

– Tässä työssä se pitää aidosti paikkansa. Siirrettävät kohteet ja paikat ovat aina erilaisia, ja työ vaatii aivan äärimmäistä tarkkuutta ja huolellisuutta.

Hyvän kuskin tärkeimmästä ominaisuudesta Jani Tarvaiselta tulee vastaus hetkessä:

– Asenne on ehdottomasti tärkein. Se ratkaisee, pärjääkö näissä töissä. Totta kai on hallittava monenlaisia koneita ja laitteita sekä ratkaistava välillä todella kinkkisiä tilanteita koneiden kanssa, mutta silti tärkeintä on, että tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa.

– Me kuljetamme tavaraa työmaille, joissa on usein monia eri ammattilaisia, joiden kanssa pitää osata neuvotella ja löytää yhteisymmärrys asioista. Myös se, että työ tehdään turvallisesti ja huolellisesti, on äärimmäisen tärkeää.

Rakennustyömaalla, jossa nostellaan kalliita elementtejä ja operoidaan ihmisten keskellä, ei kuljettajan huomio saa herpaantua hetkeksikään.

– Eikä yhtään haittaa, jos kuljettajat ymmärtävät myös rakentamisen päälle: on tosiaan eduksi, jos tuntee rakennustyömaan eri vaiheita ja pystyy näkemään, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten työmaa etenee, Jani Tarvainen huomauttaa.

– Kuljettaja on se käyntikortti, joka jää viimeisenä mieleen. Jos kuskilla ei ole pelisilmää tai sosiaalisia taitoja, voi koko hommasta jäädä ikävä maku asiakkaalle.

Suoraan koulunpenkiltä tulee tuskin koskaan täysin valmista kuskia.

– Me teemme tiivistä yhteistyötä Riverian kanssa, ja monen kuskin työura onkin lähtenyt työharjoittelun kautta liikkeelle.

– Yleensä jokainen etenee työtehtävissä pienestä nosturikoneesta kohti isompaa. Tuemme kehitystä siinä, että jokainen saa harjoitella pikkuhiljaa haastavampia hommia ja kehittää ammattitaitoaan. Näitä töitä ei opi kuin tekemällä, Jani Tarvainen huomauttaa.

Kuljetusliike J. Tarvaisen palveluksessa on tällä hetkellä – ja itseasiassa aina tähän mennessä ollutkin – vain miehiä.

– Uskon, että meilläkin nähdään naisia töissä ihan lähivuosina. Ainakin kuljetusalan koulutuksessa naisia on enenevissä määrin, ja onhan heitä jo alallakin paljon. Ei näissä hommissa sukupuolella ole väliä. Asenne, asiakaspalveluhenkisyys ja kiinnostus koneisiin ratkaisevat.

Työajat ja -tehtävät ovat kuljetusliikkeessä vaihtelevat. Aamu alkaa aikaisin; usein ensimmäiset kuormat lähtevät liikkeelle jo kello kuuden jälkeen.

– Työmaat aloittavat yleensä kello 7, ja silloin on jo oltava tavaran saatavilla. Illasta ajot loppuvat yleensä kello 17–18. Mutta on poikkeuksiakin. Esimerkiksi ratapihan remonttia tehdään silloin, kun junat eivät liiku eli öiseen aikaan kello 22–6. Satunnaisesti töitä on myös viikonloppuisin.

Alan työnäkymät ovat työntekijän kannalta verrattain hyvät.

– Töitä kyllä on, kun asenne on kunnossa. Ammattitaito kasvaa vain tekemällä, eikä kenenkään tarvitse osata valmiiksi kaikkea.

J. Tarvaisen konttorilla Reijolassa on varsin rento tunnelma arkisen aherruksen keskellä.

– Sulla on perjantaina mummolavuoro, ajojärjestelijä Tommi Ruusunen huikkaa Jyrki Määtälle.

– Jees! Sehän on kuin olisi pekkaspäivä, Määttä vastaa nauraen.

Mikä ihmeen mummolavuoro?

– Se on sellainen työkeikka, jossa on pelkkää ajoa. Sehän olisi kuin mummolassa olisi, kun tarvitsee vain kuorma-autoa ajaa.