Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Spede-showsta tuttu: Maailman paras sähköbassovirsikantelisti

"Vaikea oli 50 vuoden jälkeen asettautua tuohon soittoasentoon", kommentoi Arto Pippuri kuvaustilannetta. Elina Pippuri "Vaikea oli 50 vuoden jälkeen asettautua tuohon soittoasentoon", kommentoi Arto Pippuri kuvaustilannetta.

Näinä päivinä tulee Kirjokannen painosta ulos Jarkko Kempin kirjoittama elämäkerta joensuulaisesta musiikkimiehestä ja yhteiskunnallisesta vaikuttajasta Arto Pippurista. Kun Pippuri markkinoi kirjaa Karjalan Heilille, hän nosti täkyksi sen, että hän on maailman paras – ja ainoakin tosin – sähköbassovirsikanteleen soittaja. Speden tv-ohjelmaankin liperiläisten lukiolaisten bändi nimeltä Hauturit pääsi vuonna 1967.

Mutta Arto, mikä on sähköbassovirsikannel?


"Lukioaikana meillä oli jo bändi Liperissä ja mie soitin siinä bassoo. Kuvaamataidon vs. opettajana oli Seppo Putkinen, joka keksi jostain, että hänpä rupee tekemään virsikannelta. Se oli pikkuruinen, noin puoli metriä pitkä yksikielinen soitin, jota soitetaan viulun jousella. Varsinkin Länsi-Suomessa sillä kuulemma tapaillaan virsien melodioita ja säestetään.

Seppo rupesi tekemään niitä ja keksi, että hemmetti, nehän pitää sähköistää ja joku bändi voisi ruveta niillä soittamaan. Totta kai me oltiin innokkaita, kun opettaja kysyi, ja sitten ne teki niistä sähköisiä. Sitten tuli mieleen, että hitto kun mie oon basisti, niin mullekin pitää olla joku soitin.

Seppo keksi, että myöhän tehdään semmoinen kuin sähköbassovirsikannel ja se teki semmoisen kaksimetrisen laatikon, jonka viereen myö laitettiin sähköbasso ja merkattiin siihen lyijykynällä viivojen välit. Sitten me laitettiin siihen yksi bassonkieli ja ja mikki ja ei kun vahvistimeen. Sitten kun se oli keksinyt soittimen, meistä oli Karjalaisessa iso juttu.

Parin viikon kuluttua Seppo sitten sanoi, että hei, meillä on parin viikon päästä Pasilassa keikka, päästään soittamaan Speden ohjelmaan. Me oltiin kauhistuneita, että perkule kun me ei osata soittaa mitään niillä. ja Seppo siihen, että opetelkaa äkkiä jotain, ja me opeteltiin Matalan torpan balladi eli se Suomessa olen minä syntynyt, ja se soitettiin. Kitaristi soitti plektralla virsikannelta ja toinen kitaristi kitaraa ja sitten oli rumpali ja minä olin se sähköbassovirsikanteleen soittaja, me keksittiin vielä, että mie soitan istualtaan. Kun joku kysyi, mistä tuo virsikannel on tehty, myö vastattiin, että siinä on ruumisarkun pohja ja päälle on laitettu kansi, ja siitä myö keksittiin, että bändin nimi vois olla Hauturit. Sitten vaan Pasillaan soittaa rämpsäyttämään yksi kappale.

Nyt se soitin on Liperissä Sepon leskellä. Viime kesänä käytiin katsomassa sitä ja vaimo otti kuvan. Hemmetti että oli vaikea 50 vuoden jälkeen päästä tuohon soittoasentoon."


Arto Pippurin haastattelu julkaistaan Karjalan Heilissä keskiviikkona 21.9.2022.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä