Palkitut: Juttukilpailussa menestyminen antaa energiaa arkeen – "Se tekee hyvää ihmisen ammatilliselle itsetunnolle"

Mitäköhän tässä pitäisi tehdä?
Karjalan Heilin toimittaja Hanna-Mari Lappalainen esitti kysymyksen lokakuisena aamuna päätoimittaja Hanna Käyhkölle. Polkupyörä oli varastettu Carelicumin edestä ja Lappalainen oli seurannut tori.fi:tä sillä silmällä, tulisiko tutun oloinen menopeli myyntiin. Juuri, kun Lappalainen oli luovuttamassa, tärppäsi. Oman pyörän kuva ilmestyi näytölle.
Toimittaja pohti pomonsa kanssa asiaa puhtaasti käytännön kannalta: miten pitäisi edetä pyörän takaisin saamiseksi. Jossain vaiheessa päätoimittaja Käyhkö nosti esiin uuden pohdinnan:
– Pitäisikö tästä tehdä juttu?
Vastaus tiedetään nyt.
Viime viikolla kaksikon juttu Pyörävarkaan jäljillä (KH 30.10.2021) palkittiin Joensuussa Kimmelissä Uutismedian liiton juhlagaalassa. Kaksikko voitti Vuoden kaupunkilehtijuttu -kilpailun 2. sarjan, jossa painotettiin tekstin voimaa.
Sarjan tuomarin, Kangasalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtajan Heli Keskisen mukaan juttu yhdistelee kiinnostavasti ja koukuttavasti uutista ja reportaasia.
– Se nostaa esiin yhteiskunnallisen ongelman poliisien resurssien riittävyydestä tavalla, joka takuulla pitää lukijan otteessaan. Toimittajat heittäytyvät jutun tekoon persoonallaan, ja se lisää artikkelin omaleimaisuutta. Kaiken kruunaavat taitava kirjoitustyyli ja tarinankerronta, Keskinen totesi.
Kuinka tiukka pohdinta sitten mahtoi edeltää heittäytymistä? Arveluttiko riskin ottaminen?
– Kun Hanna ehdotti, että lähdetäänkö porukalla etsimään lähintä poliisipartiota ja aletaan selvittää asiaa, olin heti mukana – totta kai, kysehän oli minun pyörästäni. Tietysti tori.fi-myyjän eli pyörävarkaan tapaaminen jännitti, mutta me kävimme läpi etukäteen mahdolliset skenaariot ja teimme toimintasuunnitelman. Saimme myös poliisipartiolta vahvistuksen siitä, että voimme soittaa heti apua paikalle, jos tilanne menee yhtään hankalaksi, Lappalainen vastaa.
– Jännittihän se kovasti, mutta me olimme kuitenkin varautuneet emmekä lähteneet tapaamaan pyörävarasta ihan takki auki. Katsoimme autosta, minkä näköinen heppu paikalle ilmestyy – sovimme jo etukäteen, että jos henkilö vaikuttaa sekavalta, emme poistu autosta. Sovimme myös, ettemme lähde mihinkään sisätiloihin, ja olimme nostaneet käteistä rahaakin ihan kaiken varalta, Käyhkö säestää.
Menestystä juttukilpailussa osattiin tänä vuonna odottaa, sen verran harvinaisesta keikasta oli kysymys. Juhlagaalassa Käyhkö totesikin, että tämä jää varmasti hänen unohtumattomimmaksi jutukseen.
Lappalainen kiittelee Käyhkön tukea tapauksen selvittämisessä, sillä ilman tätä pyörä olisi saattanut jäädä sille tielleen – yksin kun tuollaisiin tilanteisiin ei pitäisi kenenkään lähteä.
Mikä merkitys juttukilpailuilla sitten on arkiseen tekemiseen?
– Kyllähän siinä saa ihan uudenlaista energiaa. Tämä työ on usein kovin arkista, ja joskus tuntuu, että jonkun jutun eteen saa tehdä hirveän määrän työtä, eikä se välttämättä näy ollenkaan ulos päin. Kun joku juttu saa tällaista huomiota, siitä saa itselleen onnistumisen kokemuksia. Se tekee hyvää ihmisen ammatilliselle itsetunnolle – kukapa ei haluaisi joskus voittaa jotakin, Hanna Käyhkö toteaa.
Kaupunkilehtien juttukilpailussa oli tänä vuonna kaksi sarjaa.
Kakkossarjassa toisen palkinnon sai Länsiväylän Mikko Välimaa henkilöjutullaan Rööperin kundi pitää Espoon puolta.
Kolmanneksi sijoittui Koti-Kajaanin Tiina Suutari jutullaan Toisen tilaisuuden saanut.
Ykkössarjassa arvioitiin tekstin, kuvan ja taiton kokonaisuutta. Sarjan voitti Eparissa julkaistu juttu Matka multaan (teksti Virpi Kupiainen-Ämmälä, kuvitus Anni Hakkarainen).
Kakkoseksi sijoittui Suur-Jyväskylän lehdessä julkaistu Kalliista konjakistakin voi tulla alkoholistiksi (teksti ja kuvat Essi Rikama) ja kolmanneksi Länsiväylässä julkaistu Onni löytyi pienestä kylästä kaukaa lännestä (teksti ja taitto Minna Airamaa, kuvat Päivi Tuovinen).
Kommentoi