Mitäs me mestarit!

Parhaiten tämä onnistuu keksimällä niin paljon kotimaisia vieraslajeja – kuten eukkohenkilön kanto, kännykänheitto, muuraispesässä istuminen ja suopotkupallo – että ennemmin tai myöhemmin jokainen voittaa jotain vaikka vahingossa. Koska onhan elämä kuin yksi pitkä Hippohiihto, jossa pelkkä osallistuminen on palkinnon arvoinen suoritus!

Kansainvälisellä tasolla kilpailu on luonnollisesti kovinta, ja tässä kategoriassa voittajaksi julistautumiseen riittää maininta. “Suomi mainittu” huomaa raavainkin meistä kuiskaavansa omaan korvaansa ja pyyhkäisevänsä nyrkillä silmäkulmaansa omine seuraamuksineen.

Kuntatasolla erilaisia SM-kilpailuja on 311, mikä on sattumoisin tismalleen sama kuin kuntien määrä. Delegaatio matkaan jo käy!

Täsmennettäköön, että esimerkiksi Kontiolahden valinta Suomen liikkuvimmaksi kunnaksi oli aidosti upea ja ansaittu kunnianosoitus. (Enkä sano tätä siksi, että pelkäisin Lehmon laduilla sivakoidessani joutuvani latukoneraivon kohteeksi. Ainakaan pelkästään.)

Eniten eforttia mestaruustaisto vaatii yksilötasolla. Voittomahdollisuuksien maksimoimiseksi kun pitää ensin keksiä laji ja sitten lajiin säännöt, mikä vetää kropan maitohapoille jo ajatuksen tasolla. Hikoilua välttääkseen kannattaakin pohtia, onko suoritus kenties jo tehty ja siinä tohinassa vain jäänyt mestaruus juhlimatta! Esimerkiksi itse olen Suomen – tiedä vaikka maailman – mestari ainakin kahdessa lajissa kunnes toisin todistetaan.

Ensimmäinen mestaruus tuli maastohiihdossa sarjassa “Lyhin kaudenavaus”. Kävi nääs taannoin niin, että talven ensimmäisellä hiihtolenkillä suksia jalkaan laittaessani liukastuin, lensin selälleni ja katkaisin sauvan. Niinpä nostin sukset olalle, palasin kotiin ja aloin killittää harjoitusohjelman mukaisesti viskikaakaota. Mutta kuten henkinen maalikamerakuva jälkikäteen paljasti, kultaa tuli ME-tuloksella 30 senttimetriä!

Toinen mestaruus minulla on sarjassa “Kuntopyörällä jukkapalmuun kaatuminen”. Nimi kertonee suorituksesta olennaisen. Vaan komia on pokaali, joka takan päällä vaimon ulottumattomissa “Vuoden hallouminpolttaja” -kunniakirjan vieressä kiiltelee!

Vastaavia Poika saunoo -tason suorituksia löytyy varmasti kaikilta, kunhan vähän kaivelee. Kuten Jorma Karjalainen (J. Karjalaisen piraattiveli) laulussaan sanoo: “Me ollaan mestareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan.” Torilla tavataan!