Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Juni Sinkkonen

Kielen viemää

Ensimmäisellä luokalla olin niiden joukossa, jotka oppivat viimeisinä lukemaan ja kirjoittamaan. Myös kieliopin opettelu yläasteella oli yhtä suossa tarpomista. Alkutaipaleen kitkuttelusta huolimatta minusta jollakin ihmeen kaupalla silti kasvoi kirjojen ylin ystävä, runojen rustailija ja kielen ihmettelijä.

Viime aikoina olen miettinyt, kuinka merkillinen ilmiö puhuttu ja kirjoitettu kieli on. Erityisesti olen pohtinut mitä me teemme kielellä.

Me ihmiset olemme tarinoita rakastavia eläimiä. Muistele jotakin hyvää kertomusta, joka on jäänyt mieleesi. Se voi olla tuttavan kertoma tai vaikkapa kirjasta luettu. Kertomukset jäävät mieleemme usein siksi, että ne herättävät tunteita, kenties hipaisevat jotain syvää ihmisyydessämme. Joskus ne myös herättävät tarmon toimia.

Kertomuksilla on totisesti suurta voimaa. Siksi olisi hyödyllistä pohtia useammin sitä, ketkä tarinoissa asetetaan päähenkilöiksi, aktiivisiksi toimijoiksi ja ketkä tekemisen kohteiksi. Entä ne, jotka on sivuilta pois pyyhitty? Tarinat opettavat, muuttavat meitä. Sanavalinnoilla arvotamme, ulossuljemme, luomme yhteyksiä ja katkomme niitä sekä siirrämme vastuuta. Ja paljon muuta!

On tärkeää kysyä: miten kielenkäyttö vaikuttaa meihin, ymmärrykseemme maailmasta?

Kielen avulla voimme vahingoittaa ja vääristellä. Mieti esimerkiksi sitä, kuinka eri ihmisryhmiä on alennettu kutsumalla heitä vaikkapa ”rotiksi” ja likaisiksi.

Se, että pyrimme alistamaan muita ihmisiä kutsumalla heitä muiden eläinlajien nimillä paljastaa suhtautumisemme kanssaeläimiimme. Toisen ihmisen kutsuminen siaksi pilkkamielessä kertoo siitä, että nimittelijä pitää sikoja alempiarvoisina, halveksuttavina. Miten tämä rakentaa maailmankuvaamme ja vaikuttaa toimintaamme suhteessa noihin eläimiin?

Myös uutisotsikot ovat hyviä esimerkkejä kielenkäytön kiemuroista. Usein väkivallantekijä saatetaan häivyttää tekstistä tähän tyyliin: ”Naista ahdisteltiin yökerhossa” tai ”Mies menetti henkensä öisessä tappelussa”. Otsikot antavat ymmärtää, että uhrit tieten tahtoen hakeutuivat kammottaviin tilanteisiin tai että joku mystinen näkymätön voima aiheutti heille pahaa.

Usein myös ilmastokriisistä kirjoitetaan ikään kuin se vain tapahtuisi itsestään sen sijaan, että mainittaisiin sen todellinen syy eli ihmiskunnan vauraimpien aiheuttamat mittavat päästöt.

Kielenkäyttö on maailmaa ravistelevaa toimintaa. Kertomusten avulla ylläpidämme, rakennamme ja puramme ihmiskuvia ja maailmankuvia. Tarkastelemalla ja muuttamalla kielenkäyttöä voimme purkaa vahingollisia tapoja nähdä muut olennot sekä rakentaa uusia, hedelmällisempiä tarkastelukulmia maailmaan.

Millaista maailmaa sinä haluat puhua ja kirjoittaa todeksi?

Kommentoi

Hae Heilistä