Arvovalintoja

Orpo olo, huokaisee joku hyvillään, toinen huolissaan. Alkaako nyt kova kuri Purra? Matti pitää Majaa valtion kukkarossa hallituksen värikartasta välittämättä. Vaalilupaukset on nyt luriteltu ja on aika jännittää, mitä leikataan ilman puudutusta.

Valtionvarainministeriön virkamiessuulla on jo julkaistu ajatuksia, joita poliitikko ei poliittisen harakirin pelossa voi laukoa. Ministeriössä ollaan huolissaan, että opiskelijat eivät valmistu tarpeeksi nopeasti. Ammatillisesta koulutuksesta joutaa kuulemma poistaa ”kolmas vuosi” ja jättää yleissivistävät opinnot duunareiksi päätyviltä pois. Mitäpä duunari yleissivistyksellä tai oppimisvalmiuksilla tekisi?

Yleissivistävien eli yhteisten tutkinnon osien tarkoitus ammatillisissa perustutkinnoissa on antaa opiskelijalle jatko-opintokelpoisuus korkeakouluun.

Ne myös vahvistavat työssä ja elämässä tarvittavia oppimiskykyä ja perustaitoja, kuten taloustaitoja, kielitaitoa, työkyvyn ylläpitämistä, loogista ajattelua tai luovaa ongelmanratkaisua. Olen satavarma, että jokainen yritys tarvitsee näitä taitoja kaikilta työntekijöiltä, jos haluaa pitää henkilöstönsä ammattitaitoisena.

Näitä yhteisiä opintoja perustutkinnossa on alle viidennes. Mitä muuta jätetään pois, jos koulutuksesta pitää leikata kolmannes? Jos tutkintovaatimusten tasoa madallettaisiin, tutkintotodistuksen saisi entistä vähemmällä opiskelulla. Simsalabim, nopea valmistuminen! Mutta entä osaaminen?

Sama tutkintokiima vaivaa myös korkeakoulutusta. Halutaan, että puolet nuorista aikuisista saavuttaa korkeakoulututkinnon. Matalakoulutus kompensoisi kustannuksia näppärästi.

Yksi skenaario on, että opiskelija saisi opiskella toisen asteen tutkinnon vain kerran. Jatko-opintojen pitäisi aina olla korkeammalla asteella kuin edellinen. Tarkoittaisiko se sitten sitä, että kampaaja ei voisi opiskella lähihoitajaksi? Tai parikymmentä vuotta hitsaajana toimineen ammatinvaihtajan opinahjo voisi olla vain korkeakoulu? Eikö ylioppilas voisi opiskella enää toisella asteella sähköasentajaksi tai leipuriksi?

Jos ammatillisesta koulutuksesta vähennetään mahdollisuuksia jatko-opintoihin, lisää se lukiolaisten painetta päätyä korkeakouluun. Koulutusvalinnan paine siirtyy yläkouluun: lukio vai amis, se ratkaisee tulevaisuutesi suunnan.

Koulutuksen rakenteessa ja jatkokoulutusmahdollisuuksissa ei ole kyse on vain rahasta, vaan isosta arvovalinnasta. Minusta valtiovarainministeriön ei kuulu olla se, joka arvovalinnan tekee.

Muuan britti ihmetteli, miksi Suomessa tarjoilijoiden koulutukseen tarvitaan kolme vuotta, Britanniassa sama tapahtuu muutamassa kuukaudessa. Jospa Suomessakin siirryttäisiin suoraan brittimalliin ja lyhennetään ammattikoulutus saman tien kolmeen kuukauteen. Kuukauden päästä peruskoulunsa päättävät nuoret olisivat päteviä ja valmiita työelämään jo ennen joulusesonkia. Kylläpä tilastot komistuisivat!