Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Matti Torvinen

Työvoimapulan yyteet

Työvoimapula oli ollut instituutiona olemassa jo 60 vuotta.

Se perustettiin, kun pelättiin pulan työvoimasta yllättävän äkkiarvaamatta. Kuka kääntelee vanhuksia? Kuka vaihtelee vaippoja? Tällaisia kyseltiin. Perustettiin Työvoimapula, jotta työvoimapulan tullessa voitaisiin auttaa pulasta kärsiviä työnantajia.

Aluksi Työvoimapulan toimistossa oli vain kaksi työntekijää, Työvoimapula itse sekä sihteeri, joka pääasiassa vastaili puhelimeen esimiehensä ollessa virkamatkoilla. Sitten on käynyt kuten yleensä käy, virastot elävät omaa elämäänsä. Väki vain lisääntyy, vaikka ei olisi asiakkaitakaan.

Eihän nyt hyvä hallinto asiakkaita riesakseen tarvitse!

August Strindbergin kirjan mukaan 1800-luvun virastoissa tällaista kuvaa tyhjät huoneet ja puunpoltosta humisevat pönttöuunit.

 

Viime joulukuun tilastot kertovat, että Työvoimapulassa työskentelee jo tuhat virkamiestä, isopalkkaisia tietysti. Osastopäälliköitäkin on liki sata, samoin ylijohtajia, johtajia, erikois- ja tavallisia suunnittelijoita ynnä muuta väkeä. Sellaisia yhteiskunnan instituutiot ovat. Vatuloitsijan virkojakin Työvoimapulaan ajateltiin perustaa, mutta nähtiin suunnittelijoiden jo hoitavan vatuloinnin.

Nyt sitten tulivat nämä kirotut yyteet.

Vain vähän enää muistetaan alkuaikojen leppoisuutta. Pulan uhatessa työnantaja soitti konttoriin. Olisi avuntarve. Työvoimapula viimeisteli puoliksi pakatun matkalaukkunsa ja lähti matkaan. Tällä välin sihteeri päivysti puhelinta. Kännyköitä ja älyttömyyspuhelimia ei vielä ollut. Harvakseltaan vain pirahteli: nyt tarjoamianne palveluja tarvittaisiin täälläpäin.

 

Mutta sitten homma kiihtyi, pyyntöjä tuli yhä enemmän.

Ensin palkattiin Työvoimapulalle apulainen, sitten sihteerille. Tieto konttorin palveluista levisi ja pyynnöt vain lisääntyivät. Apulaisia tarvittiin lisää. Sitten tehtiin kaikista apulaisista johtajia. Heille alaisiksi palkattiin suunnittelijoita.

Kohta eivät erikoissuunnittelijatkaan enää joutaneet kenttää kiertämään. Kiertäminen delegoitiin tavallisille suunnittelijoille. Pääpaikalla oli niin paljon tekemistä, että tiloja aina vain laajennettiin. Onnenpotku oli, kun Lasipalatsi meni konkurssiin. Saatiin erinomainen talo Työvoimapulan pääkonttoriksi.

Ja tavalliset suunnittelijat kulkivat ympäri maata. Tapaus toisensa jälkeen ratkesi. Työvoimapulan johtoporras sai vain hyviä uutisia.

Suunnittelijat eivät tietenkään paljastaneet tapausten ratkenneen ihan itsestään. Yleensä jokaisella paikkakunnalla, jolla pelättiin tulevaa työvoimapulaa, kohta joku ulkomaisten sijoittajien hallussa oleva laitos siirsi toimintansa halpoihin maihin. Tuli heti tuhat työtöntä lisää. Se siitä työvoimapulasta.

 

Yyteistä alkaen kaikki romahti.

Työministeriksi palkattiin ansioitunut osaaja, joka oli vuonna 2025 lakkauttanut armeijan, vuonna 2030 julkiset terveysasemat ja vuonna 2035 korkeakoulut.

Vuonna 2040 hän lakkautti Työvoimapulan. Onneksi Työvoimapulan lakkauttamisessa ei tullut enempää kuin tuhat työtöntä lisää.

Kommentoi

Hae Heilistä