Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Estola

Sipilä’s backyard

Karjalan kielessä sana suvaija on suomen suvaita-sanan etymologinen vastine, mutta se esiintyy merkityksessä pitää, välittää, rakastaa tai tehdä mielellään.

Minä rakastan sinua on siis karjalaksi mie šuvaitšen šilma, kieliasu tietysti määrittyen aina murteen ja paikkakunnan mukaan. Kielteisessä yhteydessä se merkitsee jotakuinkin samaa kuin suomen kielessä: sietää, hyväksyä, esimerkiksi He eivät suvaitse toisiaan. Se pitää sisällään myös merkityksen ”alentua tekemään jotakin”: Voisimme aloittaa, jos hän vain suvaitsisi tulla.

Mietitäänpä, minkälaisia mielikuvia sana suvaita herättää suomen kielen puhujalle. Se on sietämistä, sallimista, vaivoin viitsimistä, jonkun reviirilleen päästämistä. Mielikuva sanasta määrittyy negatiivisten ilmausten kautta.

Tosiasiassa suvaitseminen merkitsee myös omien pelkojensa sivuuttamista, ennakkoluulojensa ylittämistä ja sitä, että pystyy elämään rauhallista rinnakkaiseloa erimielisyyksistä huolimatta.

Suvaitseminen merkitsee myös anteeksiantoa. Töppäsit, suvaitsen virheitäsi.

Mitä jos suvaitsemisen synonyymina käytettäisiinkin rakastamista kuten karjalassa? Rakastan sinua niin, että unohdan virheesi. Rakastan sinua, vaikka istutit kuusiaidan taimen kahdeksan senttiä oman tonttisi ulkopuolelle meidän pihamaallemme. Rakastan sinua, vaikka kusit kännissä lavuaariin. Rakastan sinua, vaikka kannatat HIFK:iä ja kuuntelet Cheekiä.

Juha Sipilä luovuttaa Kempeleellä sijaitsevan omakotitalonsa pakolaisten käyttöön.

Kempele sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, lähellä omia kotikulmiani, ahdasmielisyyden tyyssijassa. HS TV:n uutisoinnissa jäyhät kotiseutuni kansankynttilät ilmaisevat maakunnalle ominaiseen verkkaiseen tapaan sekä suoraa tyrmäystä että varovaista hyväksyntää.

Koosteen käänne tapahtuu, kun jollakulla on karjalaiset evakkojuuret. Isoäiti ja isoisä, ämmö da ukko, ovat suvainneet toisiaan ja lapsiaan, suvainneet uusia kotiseutujaan, sopeutuneet elämän kohdeltua heitä pahimmalla mahdollisella tavalla ja suvainneet kaiken lisäksi vielä uuden kotimaan suvaitsemattomia asenteita.

Kun Suomen pääministeri luovuttaa kotinsa niille, joilla ei ole mitään, ei ole mitään suomalaisempaa kuin se, että mennään kyselemään naapureiden mielipiteitä.

Mitä nekin meistä nyt taas ajattelevat? Jos vaikuttaa siltä, että Sipilä itse ei piittaa seudun ilmapiiristä, media pitää huolen, että joku piittaa. Täytyyhän pohjalaisen kyläyhteisön ääni saada kuuluville. Luulisi kuitenkin, että modernin maailmankansalaisen empatia kestäisi kantasuomalaiselle asuinalueelle tulevan pakolaisjoukon.

Ehkä sotien jälkeen rakennetussa hyvinvointivaltiossa meillä on tarpeeksi sekä henkistä että taloudellista pääomaa, jotta jopa pohjoispohjalainen keskiluokkainen lähiö kestää sotaa pakenevan syyrialaisperheen. Kempeleen tilanne on Suomi pienoiskoossa.

Siedämme toisiltamme kaikenlaista. Mitä jos pelkän sietämisen ja suvaitsemisen sijaan vain rakastaisimme.

Kommentoi

Hae Heilistä