Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Riikka Linjama

Toivon ystävätoiminnan jatkuvan

Kaupunki on täydentynyt opiskelijoilla, tutuilla ja vierailla. Onkohan jokaisella jo kartta hallussa ja joku kaveri?

Yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden tutorina opastin vaihto-opiskelijoita tutustumaan kaupunkiin, opiskelija- ja kulttuuripalveluihin sekä yliopiston ystävätoimintaan. Siinä ulkomaalaiset opiskelijat ilmoittavat haluavansa tutustua suomalaisiin, ja samoin tekevät suomalaiset kansainvälistä ystävää haluavat. Yliopiston kansainväliset palvelut järjestää ystäväparit, kutsuu heidät yliopistolle, tarjoaa karjalanpiirakoita ja pullaa.

Saksassa etsimme yliopistolta ystäväpalvelua turhaan. Neljäntoista neliön kämppään mahtui vain kaksi sänkyä, pöytää ja tuolia. Yhteiskeittiön tupakantuoksussa tutustuminen saksalaisiin oli työlästä. Kävelimme paljon ja huomasin etsiväni taloista ja asunnoista olohuonetta ja sohvaa. Olisi ollut niin mukava tutustua johonkuhun perheeseen.

Onneksi yliopistossa saattoi opiskella suomea. Kuulimme, että saksalaiset suomen opiskelijat kokoontuivat muutaman viikon välein erääseen ravintolaan puhumaan Suomesta ja suomea. Saimme sieltä pitkäaikaisia ystäviä, jotka olivat kiinnostuneita meidän kielestämme ja kulttuuristamme samoin kuin me heidän kielestään ja kulttuuristaan.

Saksasta tultuamme olemme vuosittain olleet ystäväperheenä. Usein toivoimme, että opiskelija olisi saksalaiselta kielialueelta. Meillä on nyt tuttuja Italiassa, Saksassa, Itävallassa ja Latviassa. Yhdessä on treenattu kieliä, metsästetty sieniä tai marjoja, leivottu karjalanpiirakoita sekä opiskelijoiden oman kulttuurin perinteisiä ruokia.

Toisinaan on menty yhdessä konserttiin tai katseltu valokuvia opiskelijan kotimaasta. Kerran päästiin suomalaisiin häihinkin.

Lapsemme tietävät nyt, ettei kaikkien kanssa selviä suomen kielellä. Vähitellen he ovat alkaneet kuulla tuttuja vieraskielisiä sanoja. Suomen kieltä opiskeleva vaihto-opiskelija harjoitteli kielitaitoaan lasten kanssa: ”Mikä tämä on?” ”Kaappi.” ”Kaappi! Mielenkiintoista. Mikä tämä on?” Ajattelin, että he voisivat piankin alkaa keskustella opiskelijoiden kanssa vieraalla kielellä.

Kesällä kuulin, että ystävätoiminta lakkautetaan. Töitä yliopistolla organisoidaan uudelleen ja tehtäviä priorisoidaan. Olin harmissani ja ymmälläni. Ystävätoiminta on tuonut lisäarvoa alueelle ja rikastuttanut monen ihmisen elämää. Sen ansiosta vaihto-opiskelijoiden on ollut helpompi ymmärtää meidän kulttuuriamme, elämäntapaamme ja puhettamme.

Voisikohan ystävätoimintaa järjestää keveämmin?

Osaisivatko kansainvälisten opiskelijoiden tutorit järjestellä hakijoille ystäväperheet?

Olisiko jonkinlainen sähköinen kansainvälisten ystävien vaihtotori mahdollinen?

Kansainväliset ystävät ja oma kokemus toisista kulttuureista ovat niin tärkeitä asioita, että kannattaisi selvittää kaikki mahdollisuudet ystävätoiminnan ylläpitämiseksi.

Kommentoi

Hae Heilistä