Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Naisten vuoro puhua

Olen kasvanut rocklegendojen keskellä, joissa ihaillaan päihteitä käyttäviä, törkeästi käyttäytyviä ja loputtomasti naisia kaatavia miehiä. Tarinat ovat aina miesten. Toinen puoli jää kertomatta.

Heinäkuun puolivälissä Instagramiin ilmestyi tili nimeltä Punkstoo, jossa naiset paljastavat kaltoinkohteluaan suomalaisessa punkskenessä. Punkstoo herätti jo muutamassa päivässä suurta huomiota ja sai seurakseen myös metalli-, rap- ja hippiskenen tapahtumia käsittelevät tilit.

Tarinat ovat hirvittäviä. Tileillä on satoja esimerkkejä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, väkivallasta ja naisvihasta. Kauheimpia ovat kertomukset raiskauksista ja pedofiliasta. Niitäkin on kymmeniä.

Osa kuvaillusta teoista vaikuttaa selvästi häiriintyneiden ihmisten tekemiltä, mutta millään ei voi väittää, että kyse olisi vain yksittäistapauksista. Samanlaisina toistuvat kertomukset maalaavat kuvan kulttuurista, joka hyväksyy hiljaisesti naisten epäinhimillisen kohtelun.

Musiikkialalla, jolla itsekin työskentelen, ollaan jo vuosia liputettu tasa-arvon puolesta. Punkstoo paljastaa, että tasavertaisuus on vielä kaukainen haave. Törkeään käytökseen, tai edes rikoksiin ei puututa. Naismuusikoista puhutaan ikään kuin kiintiövähemmistön edustajina ja eturivin ruuhkassa rikotaan häikäilemättömästi koskemattomuutta. Myös bändärikulttuuri on erittäin voimissaan, siis miesartistien mielissä. Monessa musiikkiyhteisössä naisille tarjotaan yhäkin vain tyttöystävän, tai pahimmillaan patjan tehtävää.

Olen itse saanut aina tervetulleen vastaanoton kaikkiin rooleihin musiikkimaailmassa. Minua on arvostettu niin fanina, muusikkona kuin alan ammattilaisena. Punkstoon myötä viimein todella tajuan, miten hiton paljon vaikeampaa naisilla on. Miltei kaikissa tarinoissa välittyy kuva yhteisöistä, joissa naiset pelkistetään vain välineiksi miesten halujen tyydyttämiseen. Ikään kuin naisten ainut arvo löytyisi jalkovälistä. Miten musertavan pettymyksen se voikaan tuottaa.

Nyt jos koskaan on aika lopettaa päivittely ja toimia. Punkstoon aiheuttamasta järkytyksestä ei ole hyötyä, jos se ei johda tekoihin. Mitä voi tehdä? Ensimmäisenä meidän miesten on lopettava uhriutuminen, puolustelu ja artistikaverien maineesta huolehtiminen. Ja lätinä siitä, ettei olla itse kohdattu mitään epäasiallista. No shit, me ollaan miehiä.

Kerrankin kyse ei ole meistä. Meidän pitää lopettaa päälle puhuminen ja selittäminen, ja kuunnella mitä lähipiirimme naisilla on sanottavana. Ja jatkaa kuuntelemista, vaikka tuntuisi kuinka pahalta.

Pitää lopettaa vaikeneminen. Seuraavan kerran kun porukassa kerrotaan alentavia juttuja tai käyttäydytään törkeästi, on meidän vastuumme puuttua. Lisäksi meidän, joilla on valtaa, on lopetettava kiemurtelu ja mahdollistettava tasavertaisuus. Tarvitaan lisää mahdollisuuksia naisille loistaa artisteina ja ammattilaisina, jotta musiikista kiinnostuneille nuorille olisi tarjolla muutakin, kuin patjan rooli. Meidän tulee tunnistaa esteitä luovat rakenteet, ja murtaa ne.

Rockista on kerrottu vain miesten tarinat. Punkstoon myötä ääneen pääsevät naiset. He kertovat millainen hinta miesten egoilusta on jouduttu maksamaan. On saakeli vie aikakin.

Kommentoi

Hae Heilistä