Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Juni Sinkkonen

Aikamme pyhä

Tämän yksilökeskeisen aikakauden julkein pyhäinhäväistys on hyväosaisimpien ihmisten ”henkilökohtaisten” valintojen kritisoiminen.

Suuri yleisö kavahtaa dramaattisesti, jos joku tulee huomauttamaan, että muiden ihmisten ja ympäristön vuoksi joitakin elämäntapoja voisi viilata kestävämpään kuosiin. Alkaa kuulua alkukantaista ulvontaa:

”Kukaan ei voi viedä minulta oikeuttani syödä lihaa!”

”Minä itse päätän, otanko rokotteen vaiko en!”

”On ihmisoikeus saada lentää lomalle!”

 

Nämä omaa etua vaalivista liskonaivoista kantautuvat törähdykset kertovat siitä, että yksilöllä on harjaantumaton kyky irtautua navannappulansa tiirailemisesta ja tarkastella kokonaiskuvaa. Niiden perään on hyvä kysyä:

”Entä muiden ihmisten oikeus terveyteen ja elämään ylipäänsä?”

”Entä nykypäivän lasten ja tulevien sukupolvien oikeus elinkelpoiseen planeettaan?”

 

Tuoreen, kymmenessä maassa toteutetun 16–25-vuotiaille suunnatun kyselytutkimuksen* mukaan 58 prosenttia lapsista ja nuorista kokee hallitusten pettäneen heidät ja tulevat sukupolvet, kun ne eivät ole tehneet riittävästi ilmastokatastrofin ehkäisemiseksi. Vastaajista 3/4 puolestaan kokee tulevaisuuden pelottavana.

Kaiken kaikkiaan tutkimus maalaa synkkää kuvaa siitä, miten vanhemmat sukupolvet ovat toimimattomuudellaan ja kerskakulutuksesta hampaat irvessä kiinni pitämällä valaneet nuoriin ja lapsiin epäluottamusta, ahdistusta ja pelkoa tulevaisuutta kohtaan. Tulevaisuutta, joka ei tutkimustiedon valossa tule kovin hääppöinen olemaan jos emme toimi muutoksen edistämiseksi nyt.

 

Eniten olen kuullut ja todistanut itsekkyyden sinfoniaa joidenkin vanhempiin sukupolviin kuuluvien ihmisten taholta. Useille heistä luonnon monimuotoisuutta tuhoavat avohakkuut merkitsevät elintason kasvua, säännöllinen ulkomaanmatkailu on statuskysymys ja usko talouskasvun kaikkivoipaisuuteen sokeaa.

Kohtasin pari viikkoa sitten Niinivaaran metsäpolulla vanhemman naisen, joka ilmoitti luonnon monimuotoisuuden olevan mielipideasia. Minua surettaa hänen mahdollisten lastensa ja lastenlastensa puolesta. Miettisin itse kahdesti ennen kuin julkisesti ilmoittaisin omasta välinpitämättömyydestäni uusien sukupolvien hyvän elämän edellytyksiä kohtaan. Alati etenevä luontokato pyyhkii lattiaa tieteenvastaisilla näkemyksillä ja nauraa päälle.

 

Miksi tehdä maailmaan lapsia, jos heille ei halua rakentaa parempaa huomista ja taata hyvää elämää?

Ihmisen kypsyys näkyy siinä, onko hän valmis muuttamaan toimintatapojaan saadessaan uutta, parempaa tietoa asioista. Jokainen meistä on jossain määrin oman aikamme kuva, mutta ihmismieli on tunnettu kyvystään joustaa ja keksiä ratkaisuja ongelmiin. Nyt jos koskaan on aika muuttua.

Koska jos emme sitä omasta aloitteestamme tee, luonto pakottaa meidät siihen lopulta.

 

*Young People's Voices on Climate Anxiety, Government Betrayal and Moral Injury: A Global Phenomenon (2021)

Kommentoi

Hae Heilistä