Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Marja Nenonen

Pilkkakirveet

Pilkka tarkoittaa puun kylkeen lyötävää merkkiä tai maalitäplää, pilkkakirves taas on vanhan ajan väline, jolla pilkka on lyöty puun kylkeen. Pilkka on kuitenkin jo ammoisista ajoista merkinnyt myös ivaamista, ja pilkkaaminen tarkoittaakin nimenomaan sanojen avulla tapahtuvaa häpeämerkillä merkitsemistä. Pilkkaamista on hyvinkin eriasteista hyväntahtoisesta hekottelusta viiltävään sarkasmiin.

Olen havainnut, että tietynlaiset poliittiset avaukset otetaan vastaan jokseenkin pilkallisesti: kahvilan pyöreissä pöydissä ja sanomalehtien tekstiviestipalstoilla höhötellään porukalla, kun auton saa bensan sijasta liikkeelle tankkiin pieraisemalla, tuulimyllyjä pyörittämään tarvitaan hirveästi sähköä ja hanhiongelmaa ratkaistaan lähettämällä ympäristöministeri pellon reunalle hanhia paimentamaan.

Näissä pilkkapuheissa iso asiakokonaisuus saadaan kutistettua ihmisen kokoiseksi leikinlaskun avulla. Samalla kuitenkin vähätellään vakavissaan tehtyjä aloitteita ja avauksia, vaikka myöhemmin käykin ilmi, että toimenpiteet ovat oikeasti olleet ihan onnistuneita.

Joskus vitsi voi mennä pieleen. Toisinaan taas tosissaan sanottuja, mutta epäonnistuneita lausumia perustellaan sillä, että ne olikin alun perin tarkoitettu ironisiksi heitoiksi. Tällöin puhutaan ironian alalajista, sarkasmista. Ironia voi olla tahatonta ja siihen voi törmätä arkisissakin tilanteissa.

Sarkasmi taas on aina tarkoituksellista ja tahallista. Satiirin tarkoituksena on pilkata valtaapitäviä ja paljastaa heidän heikkouksiaan ja paheitaan huumorin avulla.

Jos kuitenkin ilkut itseäsi heikommassa asemassa olevaa, kyse ei olekaan enää satiirista, vaan kiusaamisesta. Tämän sai hiljattain tuta toimittaja Tuomas Enbuske, joka meni kertomaan Twitterkansalle niin sanotun huonoksi huumoriksi luokiteltavan vitsin, jonka kohteena oli koditon.

Eipä herättänyt vitsonen toivottua vastakaikua vaan yleistä suuttumusta, mikä pakotti Enbusken pikimmiten pyytämään vitsiään anteeksi.

Koronasta ei vitsailla, koska siinä on kyse elämästä tai kuolemasta. Tai no – koronakaranteenin alkuvaiheessa vessapaperipula synnytti loputtomasti uusia vitsejä ja meemejä. Kun koronarokotukset aloitettiin, somessa hekoteltiin, että nythän 5G-yhteydet pelaavat mainiosti ilman modeemia. Myös koululaisten toimittamassa viime kevään Kevätpörriäisessa lapset kertoivat koronavitsejä: ”Miksi on Lumikki ja kuusi kääpiötä, eikä seitsemän? Koska nuhanenä on karanteenissa”.

”Mikä on vuoden 2020 katsotuin elokuva? Yskin kotona.”

Myös aikuisten Twitterissä on uudistettu korona-ajan sananlaskuperinnettä: ”Aika kuluu kuin koronatestin tulosta odotellessa.” ”Sitä tikulla nenään, jolla kipeä kurkku”. ”Pitkä kuin koronakaranteeni”. ”Eteenpäin! sanoi bailaaja viruslingossa.”

Huumorin avulla saatamme hieman pehmentää karua todellisuutta. Toivon mukaan nämä sanonnat eivät kuitenkaan jää kieleen pysyväksi.

Kommentoi

Hae Heilistä