Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Toivanen

Haaveita ja tekosyitä

Kävin toissa viikolla saunomassa ja uimassa opiskelukavereideni kanssa. Viikko oli ollut todella stressaava ja oli ihana päästä puusaunaan rentoutumaan ja uimaan järveen. Nautin tästä joka solullani.Tunsin kuinka stressi hälvenee ja mieleni valtaa hyvänolon ja rentouden tunne. Samaisena iltana päädyin pohtimaan sitä, miksi en tee tällaisia asioita enemmän. Enemmän sitä, mistä todella nautin ja mistä saan hyvän mielen.

Olen ollut aina kova haaveilemaan ja suunnittelemaan, mutta toteuttaminen ei ole koskaan ollut vahvin piirteeni, sillä kerkeän innostua aina seuraavasta haaveesta. Haaveilen hyvinkin arkisista asioista, kuten saunomisesta ja järvessä uimisesta tai siitä, että kävisin elokuvissa useammin kuin kerran kahdessa vuodessa. Silti en melkein koskaan tee näitä asioita, vaikka mahdollisuudet olisi.

Samaan sarjaan lukeutuu haave patikointireissusta. Kun saisin nukkua teltassa, istua nuotion ääressä ja tehdä edes yhden yön yli kestävän vaellusreissun. Puhumattakaan jos saisin lähdettyä ulkomaille reppureissaamaan. Miksi en toteuta näitä haaveita? En oikein tiedä, mistä edes aloittaisin, sillä tekosyiden lista on hyvin pitkä.

Havahduin tähän ongelmaan jo useampi kuukausi sitten, että intoa olisi tehdä, mutta en jostain syystä tee. Ehkä se johtuu siitä, että minulla ei ole kumppania kenen kanssa tehdä tai ystävää, jonka kanssa aikataulut kohtaisivat. Oikeastaan emme taida saada suunnitelmia toteutettua edes ystävien kanssa.

Ehkä olen vain niin saamarin aikaan saamaton ja tyydyn haaveilemaan ”sitten kun”. Onneksi en kuitenkaan ole ongelman kanssa yksin, sillä hyvin moni läheiseni samaistuu tähän. Joskus on vain helpompi haaveilla ja unelmoida kaikesta kivasta jokseenkin myös arkisista asioista, jotka eivät kuitenkaan omaan arkeen mahdu.

Välillä tuntuu, että arkiset haaveet on vaikeampi toteuttaa kuin isommat. Olen halunnut pitkään toimittajaksi, ja nyt edistän uraani sillä saralla. Samoin olen aina tykännyt maalata ja halunnut pitää taidenäyttelyn. Tämäkin on toteutumassa ensi vuoden alussa. Mutta se, että menisin Jääkarhuille saunomaan ja uimaan tai Tapioon katsomaan elokuvaa ei vain onnistu.

Aihe on varmasti monelle tuttu ja uskoisin, että jokaisen meidän elämässä on näitä ”sitten kun” -haaveita ja asioita. Sitten kun valmistun.. Sitten kun olen eläkkeellä... Sitten kun, sitten kun. Tiedän, että pitäisi elää vähemmän siellä sitten kun -tulevaisuudessa ja tarttua enemmän nykyhetkeen. Ei vaatisi paljoa lähteä Jääkarhuille tai elokuviin. Sen kun vain nappaisi laukun kainaloon, astuisi kodin ovesta ulos ja lähtisi.

Tämän julkisen saamattomuustunnustuksen myötä lupaan itselleni, että käyn marraskuun aikana ainakin kerran Jääkarhuilla saunomassa ja uimassa tai elokuvissa.

Vielä on 27 päivää aikaa.

Kommentoi

Hae Heilistä