Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Selma Kaasinen

"Kasvookses!"

Näin minulle lapsena tokaistiin, kun jokin asia ei mennyt kuten olin suunnitellut.

Kirjoittaessani joudun toistuvasti miettimään kuvaavia sanankäänteitä ja ilmaisuja. Mitä lyhyempi teksti, sitä merkittävämmäksi tulee oikean sanan tai sanonnan valinta.

Olen vuosien ajan kerännyt vanhoja sanontoja ja sananlaskuja. Niissä piilee syvää elämänviisautta, jota on haluttu jakaa seuraaville sukupolville neuvoksi ja varoitukseksi: Tekevälle sattuu, tekemättömälle ei mittään. Niissä on säilynyt murteiden kauneus ja jotain olennaista siitä kulttuurista, missä ne ovat syntyneet.

Pohjoiskarjalaisen luonteeseen sopii ajatus: Yks tie, kaks assiita. Vielä kun viet männessäs ja tuot tullessas, niin hitaampaa heikottaa kahtoa. Mielestäni sanonnat ja sananlaskut ovat perimätietoa, jota pitää vaalia.

 

Ristiriita on siinä, että kirjailijana minun tulisi luoda uutta, kirjoittaa omaperäisesti, jotta erottuisin muista saman tyylilajin kirjoittajista. Vaalin sanontoja, mutta samalla harkitsen tarkkaan, milloin niitä käytän, etten sortuisi kliseisiin.

Kaksikielisenä kirjoittavan lisähaaste on sanontojen ja ilmaisujen kääntäminen. Vastineen löytäminen ei ole aina itsestäänselvyys. Kun suomalainen sanoo: Hiljaa hyvää tulee, niin englantilainen kuvaa saman tuumaamalla: Slowly, slowly catchee monkey.

Täytyy ymmärtää myös sitä kulttuuria, mihin sanontaa on kääntämässä, jotta löytää luontevan vastineen. Suomalaiselle tai Suomessa asuvalle ei tarvitse selittää mitä tarkoittaa: Ei ole kaikki muumit laaksossa. Sitä vastoin australialaiselle sama asia avautuu toteamalla: Have few kangaroos loose in the top paddock.

 

Trendit muuttuvat ja lentävät lauseet sen mukana. Ulkosuomalaisena on vaikea pysyä ajan hermolla puhekielen muutoksissa. Onneksi on kotimainen kirjallisuus, media, elokuvat sekä TV-sarjat, joista voi kerätä suomen kieleen tulleet uudet sanat ja sanonnat.

Yrittänyttä ei laiteta – Fair go, mate!

Kommentoi

Hae Heilistä