Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Melkein muodikas

Ei, ei taas! oli hiljainen parahdukseni, kun näin nappiverkkarit katukuvassa ensimmäisen kerran parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Nämä nappiverkkarit olivat nilkkapituiset ja gasellisäärisen naisen yllä sekä yhdistettynä 15 sentin tolppakorkoihin – ja näyttivät siis vallan tyylikkäiltä. Mikään ei kuitenkaan saa poistettua muististani sitä, miltä minä ja nappiverkkarit yhdessä näytimme vuonna 1998.

Jos olisin vaarassa unohtaa asian, voin palata valokuva-albumiini noilta vuosilta. Siellä on todisteita kerrakseen: nappiverkkarit ovat kanssani päässeet Dubliniin ja Lontooseen, museoon, laukkakisoihin, kirkkoon ja kapakkaan. Voi morjens.

Muodin kiertokulku on jännittävä ilmiö. Se mikä vielä eilen haiskahti tunkkaiselle menneelle maailmalle, voi huomenna olla halutuinta muotivirtaa. Kun 2000-luvun taitteessa kuljin leveälahkeisissa ja matalavyötäröisissä farkuissa, olin aivan varma siitä, etten koskaan enää vedä kapealahkeista housua ylleni. Mielessä väikkyivät lapsuudesta tutut nahkapaikoin kavennetut pillifarkut, joiden vyötärö nousi navan yläpuolelle. Vaan eipä tarvinnut vanhentua muodin kuin muutama vuosi ja minun kymmenen, niin jo alkoivat pillifarkut ja ties mitkä leggingsit tuntua aivan omilta.

Näin vuoden 2022 äärellä on edessä sama toisinpäin: joko ensi vuonna on alistuttava siihen, että seuraavat farkkuni saattavat olla taas levenemään päin? Ajatuskin on karmea.

Myös silmälasikehykset poukkoilevat luonnollisesti muodin mukana. Kun 1990-luvun hirvittävistä pyöreistä kakkuloista oli juuri päästy kunnollisiin suorakaiteen muotoisiin, niin jo taas kohta nuoriso keksi hankkia poskenpeittävät pokat keikkumaan neniensä päälle.

Tätä muotia vastaan olin päättänyt pyristellä hamaan tappiin, mutta niin vain taitava silmälasikauppias sai imartelulla päätökseni murtumaan. Nyt neljä vuotta myöhemmin nuo televisioruudun malliset näyttävät valokuvien perusteella aivan kammottavan vanhanaikaisilta.

Siinä missä vielä 1960-luvulta 2000-luvulle elettiin sopuisassa yhtenäiskulttuurin ajassa myös muodissa, ovat ajat onneksi toiset. ”Eihän enää ole mitään, mikä ei olisi muodikasta” totesi tuttava, ja oikeassa toki on.

Vaatekaupassa leveät ja kapeat lahkeet, pitkät neuletakit, napapaidat, röyhelöpuserot ja olkatopatut jakut ovat suloisesti esillä rinnakkain.

Ikä auttaa myös muotien keskellä elämisessä. Jos joku olisi sanonut 16-vuotiaalle minulle, että poikkean 40-vuotiaana kylpytakissa ruokakauppaan keskellä päivää, en todennäköisesti olisi halunnut koskaan elää keski-ikäiseksi.

Onneksi näin ei käynyt, siksi onnellisena kipaisin viime kesänä uimasta tullessa markettiin kirkkaanpunaisessa ja suunnilleen itseni ikäisessä Tutta-kylpytakissa, joka oli löytynyt äidin ullakkovarastosta.

Vaikka olen alistunut siihen, että nilkutan vääjämättä ja tahtomattani liki kaikkien muotivirtauksien perässä, yhden lupauksen voin julkisesti antaa: nappiverkkarit, meillä ei enää koskaan ole yhteistä elämää.

Kommentoi

Hae Heilistä