Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Kuusitoista toivetta jouluksi

Mitäpä jos joulukalenterin luukussa asuisi tuhkanmakuisen suklaan sijaan tonttu, joka toteuttaisi toiveita? Olisi vielä kuusitoista aamua aikaa tuumailla toivelistaa.

Ensimmäiseksi toivoisin, että lumi pysyisi maassa ja maisema säilyisi huikaisevan kauniina koko loppuvuoden ajan. Siinä tosin riittäisi toivetontulla tekemistä, sen verran sekaisin olemme luonnon saaneet.

Luontoa lepyttääkseni toivoisin jouluostelijoille jäitä hattuun. Toivoisin, että älypuhelimet älyttäisiin jättää ostamatta. Ehkäpä sillä vanhalla luurilla pärjäisi vielä tämän joulun yli, jotta koboltti saisi jatkaa pötköttelyään Kongon kukkuloilla, eikä lasten tarvitsi kaivella sitä meille megapikseleiksi. Toivoisin myös, että joulupyhille ei hankittaisi uusia sesonkipukineita, vaikka kuinka olisivat luomupuuvillaa. Kertakäyttömuoti kun tuppaa kierrätyksestä huolimatta päätymään afrikkalaisille joenpenkoille.

Toivoisin, että muovirihkaman sijaan lahjoiksi valittaisiin Mukulakadun sisäänpääsyjä ja ravintolaillallisia. Samaan syssyyn toivoisin, että vanhenevat liikuntasetelit muistettaisiin käyttää leffa- tai festarilippuihin. Saa niillä toki hankkia myös salikortteja. Siinä tapauksessa toivoisin, että kuntoremontit aloitettaisiin ja niihin kyllästyttäisiin jo joulukuussa. Ei sitten alkuvuodesta olisi jumpilla niin kova ruuhka.

Autoilijoille toivoisin kevyempää kaasujalkaa lumisateiseen aamupimeyteen. Niin kova joulukiire ei tontuillakaan ole, etteikö suojatielle ehtisi pysähtyä. Samalla toivoisin, että kännykät pysyisivät kävellessä taskussa. Autojen seassa on turmiollista toikkaroida Tiktok-tuokioita tuijottaen. Ja näin hiihtokauden startatessa toivoisin mielenrauhaa ja heikkotehoisempia otsalamppuja laduille. Vastaantulijan sokaiseminen kun ei varsinaisesti sammuta kytevää laturaivoa.

Uudistetun Kuhasalon kulkijoille toivoisin jaksamista kuljettaa roskat mukanaan pois. Varsinkin ne lyttyyn poljetut energiajuomatölkit. Vielä kovemmin toivoisin, että Utran saarten laavut jätettäisiin edes joulun ajaksi rauhaan. Jos niitä nyt enää yhtään on polttamatta.

Someaktiiveille ja influenssereille toivoisin joulupaastoa. Olen melko varma, että ihmiskunta selviäisi kuudentoista päivän ajan ilman kaupallisia yhteistöitä ja unboxailuita. Tykkäysten kyttäilyyn käytetyt tunnit voisi käyttää kuunnellen Linda Fredrikssonin Juniperia. Siinä voittaisivat kaikki.

Joensuun kuntapoliitikoiden toivoisin tekevän sata kyykkyhyppyä ennen jokaista Facebook-kommenttia. Hypellessä ehtisivät kiihkeimmät tunteet haalentua ja harkintakyky harjaantua. Samalla paranisi työkunto, josta hyötyisi säästöpaineissa kärvistelevä Siun Sote.

Keskustassa käyskentelijöitä toivoisin huomaamaan torin upeat jouluvalot, jotka toivottavasti jatkossakin korvaavat ilotulitukset ja muut paukuttelut. Toivoisin myös ymmärtäväistä suhtautumista Torikadun purkutöihin. Sehän vasta olisikin jouluista, jos joensuulaiset ajattelisivat kaupunkikuvan muutoksista välillä positiivisesti.

Tuo tosin voi olla tontullekin ylivoimainen toive toteuttaa.

Kommentoi

Hae Heilistä