Näin pääsimme jouluun, on valkea maa

Tavallinen joulunviettäjä havahtuu itsenäisyyspäivän jälkeen joululauluihin. Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää, kun hittilelut on jo loppuunmyyty eikä tohveleista enää löytynyt oikeaa kokoa. Ihailen niitä ihmisiä, jotka osaavat ostella joululahjoja pitkin vuotta. Itse kuulun adventtisohjon kyntäjiin. Ja niihin, jotka eivät osaa olla stressaamatta lahjoista, vaikka joka vuosi muka-haaveilen lahjattomien joulusta.

Muistot vievät aikaan lapsuusjoulujen. Jouluperhe oli kolmen sukupolven suuruinen. On villiä vilskettä, helinää, helskettä, kun maailmalta joulun viettoon kokoontuneen porukan täytyi ehtiä joulusaunaan ja rynnistää hapset jäässä hautausmaalle ja sieltä kotiin lämmittämään glögiä ja kattamaan pöytään liian monta ruokalajia ennen kuin pukki ovelle kolkuttaa, jolloin täti vielä etsi lahjapaperirullia.

Oli äiti laittanut kystä kyllä, ja varsinkin pula-ajan elänyt mummini otti ilon irti elintason noususta ja vaurastumisesta. Muistan elävästi suolikasat ja kovaäänisen Kenwood-yleiskoneen, joka tuuttasi ihrapuuroa siansuoleen joulumakkaroiksi ja jauhoi lihat aladobiin.

Herkkua oli siinä monenlaista. Ruokakomeron hyllyt notkuivat. Joulupöydän klassikoksi tuli lanttulaatikko, joka vietti jouluaterian ajan uunissa. Kukaan ei muistanut kaivata. Torttuja riitti laskiaiseen asti, eikä niitä lopulta syönyt ystäväni Jerry-koirakaan.

Oma joulupöytäni saisi mummin pyörimään haudassaan. Joulupöytään katetaan vain ne ruuat, jotka perheenjäsenet ovat nimenneet tärkeimmiksi. Vähemmän tärkeät jätetään kauppaan. Silti isiltä loppuu vyö, äiti saa ähkyn ja osa jää syömättä. Milloinkahan tämä perinne katkeaa? Enää ei tarvitsisi ylensyödä jouluna, kun sitä voi tehdä joka päivä.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki monessa paikassa jo ennen joulua. Jouluna moni on jo kyllästynyt jouluruokiin niin että viimeistään tapaninpäivänä on parempi palata normaaliruokiin – siis tilata kinkkupizza.

Jouluyö, juhlayö, mutta paimenilla ei ole yksin työ. Pelastaja, poliisi, hoitaja ja moni muu lähtee töihin myös joulunpyhinä. Jotkut pahoittavat mielensä joulun uskontoon pohjautuvasta kulttuuriperinteestä ja antavat Jeesus-varoituksia koulujen joulujuhlista. Pahoittavatko he mielensä myös tuplapalkalla tehtävistä pyhävuoroista tai vuosittain lähes parin viikon edestä kertyvistä palkallisista arkipyhävapaista?

Rauhaa, joulurauhaa eivät kaikille edessä olevat pyhät ole. Toisille juhlapyhät ovat yksinäisyyden ja ikävän tai pelon ja väärän seuran vankila.

Toivon vain joulun taikaa, ett sydän ois ees hetken aikaa huoleton, joulu tois mielenrauhan rahtusen maailmaan sekavaan. Kiireet, surut ja murheet nyt jääköön unholaan.