Viron opetuksessa on Joensuussa pitkä historia

Lukuisia harrastajia on ohjattu viron kielen ja Viro-innostuksen äärelle myös Pohjois-Karjalan eri kansalaisopistoissa parin vuosikymmenen ajan.

Suomalaiset pitävät viroa tavallisesti kiinnostavana, kauniina, hauskana ja vähän hassuna kielenä. Vaikka viro ei ole suomelle niin läheinen kieli kuin karjala, suomalaiset ymmärtävät viroa samoin kuin virolaiset suomea melko paljon oman äidinkielensä, muiden opittujen kielten ja yleistiedon pohjalta.

Tutkimustulokset virolaisten suomen ja suomalaisten viron ymmärtämisestä osoittavat, että presidentti Mauno Koiviston toteamus Viron uudelleen itsenäistymisen ajoilta pitää paikkaansa. Presidentti vastasi lukuisiin kysymyksiin viron ja suomen samankaltaisuudesta seuraavasti: ”Me ymmärrämme kolmanneksen, kolmanneksen me ymmärrämme väärin ja kolmannesta me emme ymmärrä.”

Virolaisten ja suomalaisten keskinäistä ymmärtämistä edistää se, että kielissä on monia samoja tai toisiaan muistuttavia sanoja. Yhtä helposti ei ehkä aina huomaa, että myös kielioppi ja oikeinkirjoitus ovat melko samanlaisia.

Vähän perusteellisemmin tarkkailemalla on kuitenkin havaittavissa, etteivät mina kirjutan ja minä kirjoitan, sina loed ja sinä luet, tuli koolist ja tuli koulusta tai talvel ja talvella eroa keskenään merkittävästi.

Joskus on viron ymmärtämisessä apua vanhasta suomen kielestä, suomen puhekielestä tai kotimurteesta. Niinpä viron põrand on suomalaiselle oudosta õ-äänteestä huolimatta lähellä vanhan suomen kielen permantoa, viron lehti muistuttaa suomen puhekielen lehtii-muotoa ja viron kõvasi eri puolilla suomen murteita laajasti käytettyä ja Pohjois-Karjalassakin tunnettua kovasinta, yleiskielessä hiomakiveä.

Suomessa ja virossa on toki myös niin sanottuja riskisanoja tai petollisia ystäviä, jotka ulkoasultaan muistuttavat toisiaan mutta tarkoittavat jotain ihan muuta kuin omassa äidinkielessä. Viron huvitav ei tarkoita samaa kuin suomen huvittava vaan pikemminkin kiinnostava eikä viron hallitus maan johtoa vaan hometta.

Petolliset ystävät ovat hauskoja ja lisäävät kiinnostusta sukulaiskieleen. Niitä on kuitenkin vain kourallinen, ja yleensä lause- tai tekstikontekstista ilmenee, ettei kyseessä ole sama merkitys kuin äidinkielessä.

Voidaankin todeta, että myös ilman muodollista opiskelua ja kieliympäristössä asumista päästään viron ymmärtämisessä melko pitkälle. Kielen ymmärtäminen puolestaan luo pohjan itsenäiselle tuottamiselle ja kielitaidon kehitykselle.

Itä-Suomen, Jyväskylän ja Helsingin yliopiston tutkijoilla on tekeillä kirja ”Sukukielistä riemua”, jossa kerrotaan lisää suomen, viron ja muidenkin sukulaiskielten samankaltaisuudesta ja keskinäisestä ymmärrettävyydestä. Viroa voi itsenäisesti opetella myös verkon välityksellä https://www.keeleklikk.ee/. Tällä hetkellä opetuksen tukikielinä ovat vain englanti ja venäjä, mutta toivottavasti jatkossa myös suomi.