Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Ethän sä soita?

Anna Hanskin unohtumattomasti tulkitsema Jos et sä soita nousi Telen mainoksen myötä hitiksi viime vuosituhannella. Jos laulu kirjoitettaisiin 2020-luvulla, sen nimi voisi olla Ethän sä soita.

Kun näytölle tärähtää tuntematon numero, mieli käy läpi pikaisen valintatehtävän. Vastatako vai ei? Onko linjan päässä potentiaalinen uusi ystävä, kiinnostava työtarjous vai risteilylahjakorttia tarjoava lehtimyyjä? Todennäköisyys kallistuu valitettavan usein jälkimmäiseen.

Puhelin on ikivanha keksintö. Se on pitänyt pintansa, vaikka kilpailu tavoittamisen tavoista on lähtenyt lapasesta. Kokeilkaapa listata viestimiänne. Minulla on aktiivisessa käytössä ainakin pari sähköpostia, Whatsapp, Messenger, Instagram, Linkedin, Slack ja parit videopalvelut. Ei ihme, että aivo tuntuu räjähtävän aina kun kuulee piippauksen.

Ongelma ei ole pelkästään välineiden määrä. Jokainen kanava tuo tullessaan uudet tavat mainostaa. Maililaatikot täyttyvät roskapostista ja algoritmit läpivalaisevat viestiketjut. Ei auta, vaikka liimaisi näytön päälle tarran ”ei mainoksia ja ilmaisjakelua”.

Tavat tyrehdyttää mainostulvaa puksuttavat auttamattomasti jälkijunassa viekkaiden markkinoijien jippoihin verrattuna. Kielloista huolimatta tarjousta pukkaa joka tuutista. Eikä digimainoksista ole edes takan sytykkeeksi.

Mainosvyöry on turhauttava, mutta pientä todellisen ongelman rinnalla. Tietomurrot ja väärinkäytökset ovat lisääntyneet vauhdilla, ja rikosten uhriksi voi joutua kuka tahansa. Tietoja kalastellaan kaikin käsitettävin tavoin. Huijauksia tehtaillaan sähköpostilla, tekstareilla, perinteisillä puheluilla ja jopa päivityksiin kehottavilla ponnahdusikkunoilla. Eikä kyse ole vanhoista kunnon nigerialaiskirjeistä. Huijaukset on tehty taiten ja suurilla resursseilla.

Kaltaisteni tietoturvaan perehtymättömien digitavisten on haastavaa pysyä kartalla tuoreimmista vedätyksistä. Kyberturvallisuuskeskuksen ajankohtaisissa varoituksissa puhutaan muun muassa Log4-komponentin haavoittuvuudesta, tekstareilla leviävästä FluBot-ohjelmasta ja RDS-sovelluksen matomaisista tietomurroista. Jep jep. Kukahan nuo tulkitsisi ennen internetiä syntyneille?

Mainokset, tietomurrot, GDPR, datan käyttö ja somejätit ovat valtaisa vyyhti, johon maallikolla on hyvin vähän välineitä tarttua. Ketkuilun keskellä on silti oltava joku tapa, jolla saada ihmiset kiinni. Liputan puhelimen puolesta. Moni asia työnhausta koronajäljitykseen on yhä tehokasta ja välttämätöntä hoitaa soittamalla. Vaikka kirjoittamista rakastankin, joskus vastaus on vain saatava heti.

Yhteiskunta halvautuu, jos ihmiset eivät enää viitsi tai uskalla vastata puhelimeen. Joten ehdotan.

Eikö olisi aika kieltää puhelinmarkkinointi? Puhelimen käytöstä me kuitenkin maksamme. Sitä ei liene tarvetta rahoittaa mainostuloilla. Kuka jäisi oikeasti kaipaamaan lehtimyyjien ja vakuutusrobottien puheluita?

Ajatelkaapa maailmaa, jossa puheluihin voisi vastata luottavaisena. Ilman pelkoa ulkoa opetellusta mainoslitaniasta. Maailmaa, jossa valitsemaanne numeroon saisi kerrankin yhteyden.

Kommentoi

Hae Heilistä