Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Älä lakkaa oppimasta

Vuosi sitten menin rinteeseen ensimmäistä kertaa lähes viiteen vuoteen, mikä on itselleni todella pitkä tauko. Ja voi sitä vauhdin ja ulkoilmaharrastamisen riemua!

Vaikka vielä hississä muistan miettineeni, että näinköhän pääsen sittenkään ehjänä alas, jalat ja kädet löysivät ylhäällä heti paikkansa ja lihakset alkoivat tehdä töitä kuin välissä ei olisi ollut taukoa ollenkaan. Siinä mielessä laskettelu on kuin pyörällä ajaminen.

Olen miettinyt viime aikoina paljon, että rinteeseen pitäisi mennä useammin. Sain itseni eräänä päivänä kiinni ajatuksesta, että ei kai nyt mitään kausikorttia viitsi kuitenkaan tässä iässä hommata.

Siis miten niin tässä iässä?

Jostakin syystä olen yhdistänyt viikonloppujen viettämisen rinteessä teini-iän riemuun ja sen myötä myös tiettyyn vauhtisokeuteen ja rämäpäisyyteen, vaikka kausikorteille ei kylläkään ole asetettu ikärajaa. Itse asiassa ainoa ero edellä mainittuihin nykyisin on se, että olen päässyt tyhmänrohkeudesta eroon ja kypärä kuuluu vakiovarusteisiini.

Miksihän sitä ylipäätään miettii, että kaikki harrastukset olisi pitänyt aloittaa jo ala-asteella, jotta niistä olisi lopultakaan tullut mitään? Kilpaura minulla ei ole ikinä ollut tähtäimessä tai edes haaveissa yhtään minkään asian saralla, joten ajatuksessa ei ole oikeastaan mitään järkeä.

Silti olen käytännössä lopettanut piirtämisen ja maalaamisen, koska aina löytyy joku, joka on parempi, ja mittasuhteet eivät ole ikinä niin eksaktit kuin toivoisin niiden olevan.

Kun lapsena piirsi tai maalasi, sellaisilla asioilla kuin pakopisteillä ja mittasuhteilla ei ollut väliä – sitä vain teki tekemisen ilosta.

Tylsät realiteetit tappavat luovuuden ja rajoittavat harrastamista aikuisena, mikä on todella sääli.

Ehkä uudet asiat olisi ollut helpompaa omaksua lapsena, kun aivot joutuvat muutekin muodostamaan kasvamisen ja oppimisen myötä koko ajan niin paljon uusia hermosolujen välisiä yhteyksiä. Tässä piilee itse asiassa jonkinlainen totuuden siemen, sillä aikuisten aivot ovat jo ehtineet erikoistua toimimaan tietyllä tavalla, joten uusien tapojen opetteleminen voi olla hieman vaikeampaa kuin nuorempana.

Koen silti, että aikuisena suurin kynnys uusien asioiden opettelemisessa on henkilökohtainen motivaation puute. Itsekuri ja tahdonvoima ovat kuitenkin yleensä paremmalla tasolla aikuisena kuin lapsena, joten tähän pystyy vaikuttamaan ihan itse.

Päätin, että viiden vuoden tauko rinteestä sai jäädä viimeiseksi, joten viime viikonloppuna kävin taas laskemassa. Lisäksi tein hommaan pienen sijoituksen, joten nyt siihen on ikään kuin pakko sitoutua taas pidemmäksi aikaa. Askel parempaan sekin.

Kohta lumet jo sulavat, ja sängyn alla odottelevat maalaustarvikkeet seuraavaa projektia varten.

Harva asia koukuttaa niin pahasti kuin uusien asioiden oppiminen ja itsensä kehittäminen. Suosittelen kokeilemaan!

Kommentoi

Hae Heilistä