Isoisät taivaskanavalla

Traktorihenkilöjä en tuntenut, vain pari traktorimiestä ja heille en tohtinut tasa-arvosyistä soittaa. Linkoa hirvitti ostaa, kun kokemuksesta tiesin, että halvimman värkin kanssa ei mene kuin hermot (Nim. Painepesuri 30 sentin letkulla) ja seuraava hintaluokka huiteli jo tonnin korvilla. Siihen rahaan polkee monta hattua ja repii lukuisat pelihousut.

Pihalämmitys taas vaatisi näillä sähkön hinnoilla oman ydinvoimalan, enkä jaksanut etsiä YouTubesta ohjevideota sellaisen rakentamiseen.

Mutta koska meissä kaikissa asuu pieni kolhoosilainen, menin koputtelemaan lingollisen naapurini ovea kysyäkseni, josko olisin voinut lunastaa osuuden hänen koneestaan. Sepä vaan naapurille passasi, ja niin olin onnellinen puolikkaan lumilingon omistaja! Sinetöin kaupan nykäisemällä käynnistysnarun poikki.

Eikä jatko luvannut juuri parempaa: seuraava linkouskerta päättyi vaijerin irtoamiseen, ja kolmannella kerralla urakat kusivat suvilumeen. Pihalla koneen kanssa painiessa aloin jostain syystä ajatella ukkejani, ja että mitäköhän papat ajattelisivat, jos tämän näkisivät.

Isänisä ja äidinisä ovat eri saapumiserää (1970 ja 1991), mutta olettaisin, että he ovat tuonilmaisessa tavanneet ja tutustuneet. Sieluni silmin saatoin nähdä, kuinka Teuvo ja Jussi ryystävät kahvia lautaselta ja katsovat taivaskanavalta, kun sukupuussa parin oksan päässä killuva Arttu-poika yrittää epätoivoisesti pitää 20-metristä asvaltinpätkää puhtaana lumesta.

Keskustelu kulkisi kenties jotakuinkin tätä rataa:

Teuvo: “Jussi, tuus kato tätä.”

Jussi: “Mikäs siellä?”

T: “No kato ite.”

J: “Onko tuo Arttu?”

T: “Arttu on.”

J: “Tsiisus.

J: Eikun ei sulle mitään! Joo, joo. On ollut puhetta.”

T: “On ne vähän eri savotat kuin meillä aikoinaan. Vaan hiki näyttää tässäkin tulevan.”

J: “OMG.”

J: Eikun ei sulle mitään! Sori. On muuten tarkka kuulo henkilökunnalla.”

T: “Nyt se raahaa konetta takasin naapuriin. Ei oo todellista.”

J: “Taitaapi olla enempi isänsä poika.”

T: “Nyt kuule varo sanojas. Ihan tuo on kuin äitinsä.”

J: Eläpähän kuule!

T: Riita poikki, fifty-sixty.

J: Ei tuota pysty kahtomaan, alakaa ohimoita kolottamaan jo kolmannessa polvessa. Eiköhän lähetä alakertaan saunomaan?

T: Onko täällä sauna? Ja nyt kerrot! Toisaalta, ehtiihän tässä vielä…

Isoisäni, nuo kädet vereslihalla peltonsa raivanneet maanviljelijät ja sotiemme veteraanit, eittämättä ovat eri puusta veistetyt kuin me nykyajan pakettitalolliset. Vaan eipä ollut papoilla… ei ollut… tuota noin… ATK-passia! Repikää siitä siellä ylämummossa!