Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Me ilmiantajat

Arkistotutkija Marja-Leena Jalava totesi Karjalan Heilin haastattelua tehtäessä (juttu julkaistiin 2.2.2022), että kun hän katseli jokin aika sitten ensimmäisen koronakeruun vastauksia, joissa puhuttiin häpeästä, hän ei enää muistanut, mihin se sana oikein liittyi.

Minä muistan.

Kun korona iski, olin mukana yhdessä elokuvajutussa ja kirjaprojektissa, jonka julkaisutilaisuus piti olla juuri, kun Suomi meni kiinni. Koska elokuvan tekoa ei oikein voinut keskeyttääkään, sitä jatkettiin. Ja koska kirjaprojekti oli tekijöilleen erityisen rakas, järjestin joka tapauksessa kotonani karonkan, jonka osallistujamäärä taisi ylittää yhdellä sen kymmenen ihmisen rajan, joka siinä vaiheessa oli määritelty sallituksi.

Hirveästi ei huvittanut noina päivinä hehkutella tekemisiään sosiaalisessa mediassa.

Noina päivinä oivalsin, keitä tuttavapiirini ihmisiä alkaisin varoa, jos heräisimme jonakin aamuna diktatuuriin, joka pistää kansalaisensa kyttäämään ja ilmiantamaan toisiaan.

Some täyttyi paheksunnasta ja oikeaoppisuuden vaatimuksesta. Jossakin vaiheessa pelkäsin ystävyyssuhteideni puolesta, kun tajusin, kuinka erilaisia näkemyksemme olivat. Vaikenin eriävistä ajatuksistani ja korostin niitä, joista olimme samaa mieltä.

Pian parkkeerasin ruokakaupan käsidesipisteen eteen korostetun näkyvästi läträämään käsiäni sen oloisena, että huomaatteko kaikki, kuinka kiltti poika olen. Turvavälejä noudatin, ja kun maskien käyttö joskus loppuvuodesta 2020 yleistyi, vedin niitä totta kai kasvoilleni. Vuoden 2021 puolella raportoin Facebookissa kaikista kolmesta koronapiikistäni.

Toisen piikin jälkeen huomasin liittyneeni itse siihen kuoroon, joka jakoi tulikivenkatkuisia tuomioita rokottamattomille.

Sitten tajusin, että omassa tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka eivät halua koronarokotetta.

Se pysäytti.

Ihmistä, josta pitää, on vaikea tuomita, vaikka hänen kaikista tekemisistään ei pitäisikään. Tuli semmoinen oivallus, että eivät kaikki rokotusta välttelevät ole hörhöjä, jotka kieltävät koronan olemassaolon ja uskovat salaliittoteorioihin.

Ensimmäisen koronapiikin jos joku on ottanut ja todennut, että siitä tuli niin hirveät jälkiseuraukset, että toista ei yksinkertaisesti uskalla ottaa, on omista piikeistään oireettomana selvinneen vaikea mennä vaatimaan, että ota nyt kuitenkin.

Nyt näyttää paremmalta koronan suhteen ja toivo on virinnyt, että jospa me tästä kahtiajaosta pääsisimme eroon. Eivät mullistukset ja mielenkuohunnat maailmasta kuitenkaan lopu.

Jospa yksi koronan opetuksista olisi, että yritetään kuitenkin pitää päämme kylminä, kun uusia rintamia rakennellaan.

Kommentoi

Hae Heilistä