Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Maria Hoppania

Tavallisen arjen kaipuu

Viime aikoina motivaationi opiskeluun on alkanut hiipua hitaasti. Opintoni ovat kyllä loppusuoralla, ja enimmäkseen kirjoitan gradua ja viimeistelen muita opintoja. Gradun tekeminen on elämässä tärkeä vaihe, jolloin tekstiä pitäisi jaksaa tuottaa suuria määriä, mutta omalla kohdallani kirjoittaminen on ollut varsin laiskaa.

Lopulta kerääntyvä pölykerros läppärin päällä alkaa ahdistaa sen verran paljon, että avaan koneen ja yritän saada kirjoitettua edes ihan pienen määrän tekstiä edes väkisin. Samalla mieltä painaa se, etten ole kuitenkaan tarpeksi nopea ja aikaansaava, eikä asioiden pohtiminen yksin meinaa enää tuottaa tulosta.

Ennen koronaa ennätin elää tavallista opiskelijaelämää noin kolme vuotta. Opiskeljatapahtumat siellä täällä piristivät aina ja keskeyttivät stressaavan arjen ainakin hetkeksi. Tänä talvena haalaritkin ovat kuitenkin lojuneet kaapissa, ja muutama haalarimerkkikin on edelleen ompelematta. Palautumiseenkin pitäisi varmasti kiinnittää vielä enemmän huomiota, sillä väsymys alkaa näkyä unohteluna ja motivaation katoamisena.

Lukiossa opiskeleva pikkuveljeni sanoi, että vaikeinta etäopiskelussa on erityisesti se, ettei voi nähdä ystäviä. Tasapainon pitäminen opintojen ja vapaa-ajan välillä on jo muutenkin hankalaa, ja lisäksi ihmisten tapaamista on rajoitettava.

Opiskelijat ovatkin alkaneet nostaa ongelmaa yhä enemmän esille: esimerkiksi Vaasan yliopiston opiskelijat päättivät kokoontua opiskelemaan yhdessä yliopiston luentosaliin. Kokoontumisen tarkoituksena oli korostaa yhdessä opiskelun tärkeyttä ja sitä, etteivät opiskelijatapahtumat ja vapaa-ajan vietto pelkästään riitä luomaan yhteisöllisyyden kokemusta.

Opiskelijatapahtumien ja ystävien tapaamisen lisäksi opiskeluarjen jakaminen yhdessä on hyvin tärkeää. Opintojen aikana tulisi voida tehdä yhteistyötä, jakaa ajatuksia ja saada uusia oivalluksia, löytää opiskelukavereita tai jopa elinikäisiä ystäviä. Monille on myös merkityksellistä löytää se porukka, johon kokee kuuluvansa. Opintoja aloittavat opiskelijat miettivät varmasti, millä tavalla uusia ystäviä voi löytää tällaisena aikana. Muistojen luominen yhdessä on tärkeää, oli kyse sitten arjesta tai juhlasta.

Tässä tilanteessa voi alkaa helposti ajatella, että on vain liian laiska selvitäkseen opinnoista. Kun opinnot täyttävät ison osan arjesta, saattaa unohtaa, että elämässä on kuitenkin paljon muutakin tärkeää. Vuosia kestänyt etäopiskelu voi olla niin raskasta, ettei ole mikään ihme, jos motivaatio on hukassa.

Opiskeluelämän haasteista huolimatta olen saanut paljon tärkeitä kokemuksia, joiden avulla pärjään varmasti tulevaisuudessa. Luottamus siihen saa minut avaamaan myös ruokapöydällä pölyyntyvän läppärini.

Kommentoi

Hae Heilistä