Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Torjutaan Putin

Onko tänä keväänä luvallista juhlia ystävän kirjanjulkkareita ja iloita omista teatteriharjoituksista?

On. On oltava, ettei Putin pääse tunkeutumaan omaankin ajatusmaailmaan. Nimenomaan nyt on oikea aika panostaa kulttuuriin, koska kirjat, musiikki, teatteri, kuvataiteet ja muut vankistavat sivistystä, ja sivistystä me tarvitsemme.

Henkistä voimaakin tarvitsemme, että jaksamme toimia, kuten oikein on. Nauru tuo voimaa, synkkyyteen käpertyminen imee energiaa ja lamaannuttaa.

Putinin brutaali toiminta tyrmistytti, mutta se, mitä sitten tapahtui, palauttaa uskoa ihmisyyteen. Kun tieto Operaatio Toivo -ryhmän toiminnasta ja Hannu Vähäkosken osuudesta Joensuussa levisi, Karjalan Heiliinkin soitettiin Kuopiosta saakka, kun soittaja halusi tietää, miten hän voi toimittaa avustustarvikkeita Joensuun normaalikoulun lukiolle.

Jokainen voi toimia omalla tavallaan, ja ennen näkemättömän moni meistä myös toimii.

Työ- ja siviiliroolit sekoittuvat. Puhuin itseni mukaan Pohjois-Puolaan lähtevään avustuskuljetukseen toimittajana, mutta ei toimittaja voi istua vapaamatkustajana, kun matkakumppanit paiskivat töitä toisten auttamiseksi. Sovimme juuri – naputtelen tätä keskiviikkoaamuna – Heilin kahvipöydässä, että keräämme kolehdin, jolla ostamme apteekista lääkkeitä ja sidetarpeita, jotka vien Norssille.

Lauantaina, jos Luoja suo, istun Helsingin satamaa kohti liikkuvassa autossa. Toivon, että matkalta löytyy nettiyhteyttä sen verran, että saan kuvaa ja tekstiä keskiviikon lehteen.

Videoita on tarkoitus laittaa pitkin matkaa Heilin Facebookiin.

Tunteet ovat pinnalla, ja se on ymmärrettävää – aggressiivistenkin tunteiden nousu. R-sana on livahtanut semmoistenkin ihmisten huulilta, joilta sitä ei ole totuttu kuulemaan.

Tämänkin vuoksi tarvitsemme sivistystä. Hyvä on muistaa, että venäläiset eivät ole syyllisiä Putinin ja hänen lähipiirinsä synteihin, eivät nekään venäläiset, jotka tukevat Putinia, koska eivät tiedä tapahtumista muuta kuin mitä Venäjän virallinen media kertoo.

Ukrainalaisten maansa puolustajien ja sodan uhreja auttavien avun toimittajien ohella tämän ajan sankareita ovat venäläiset, jotka henkensäkin uhalla uskaltavat ilmaista oman sodanvastaisuutensa, vaikka tietävätkin joutuvansa siitä vaikeuksiin.

Siltoja ei kannata polttaa yhtään enempää kuin mitä Putinin joukot tekevät.

Kannattaa muistaa, että joskus yhteyksiä taas elvytetään, ja silloin on arvokasta, että Putinin vuoksi kärsimään joutuneille venäläisille ei ole jäänyt muistikuvaa, että me ilmaisimme sodan aikana vihaa, johon Putin onnistui meidät provosoimaan.

Kommentoi

Hae Heilistä