Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Uskomatonta venymistä

Pakko on ihailla Operaatio Ukrainan koko joukon venymistä – normaalikoulun oppilaista operaation käynnistäjään Hannu Vähäkoskeen ja jokaiseen yksittäiseen kuljettajaan ja apukuljettajaan saakka.

Joensuussa oppilaat organisoivat itse kaiken lajittelusta autojen lastaamiseen saakka, ja Puolassa tulkit Mykola Iakovenko ja Olga Nikula hoitavat kontakteja ihmisiin, jotka ovat tulossa Joensuuhun suuntaaviin kyyteihin.

Tilanteet muuttuvat koko ajan, ja niihin on voitava reagoida nopeasti. Otetaan nyt esimerkiksi kahden äidin ja neljän lapsen tilanne. Ensin heidän piti olla Bialystokissa sunnuntai-iltana, mutta sitten tuli tieto, että he ovatkin vielä rajalla 200 kilometrin päässä.

Jännitettiin, ehtivätkö he ollenkaan kyyteihin. Yöllä kello 1.52 he olivat hotellilla ja ovat nyt lähdössä maanantaina heti ensimmäisinä Suomeen tamperelaisen isän ja hänen poikansa kanssa.

Isä siirsi omia aikataulujaan viideksi päiväksi liittyäkseen avustuskolonnaan, koska niin piti tehdä. Tänään on tarkoitus ensin purkaa ja sitten täyttää muut ajoneuvot. Jos hyvin käy sotaa pakenevia alkaa tulla Pohjois-Karjalaan tiistaina.

Matkalla mukana olevien lisäksi venyvät ne Suomessa olevat, jotka tarjoavat kotejaan ja yritystensä tiloja sotaa pakenevien turvaksi. Vähäkoskelle tulee koko ajan lisää viestejä majoittajilta sen lisäksi, että mies on jatkavssa viesti- ja puheluyhteydessä avustusjoukon jäseniin.

Parhaimmillaan Vähäkoski samaan aikaan ajaa autoa, selaa paperinippua, seuraa viestejä, laittaa ääniviestiä ryhmän jäsenille ja huomauttaa vieressään istuvalle toimittajalle, että kato, sotilaskuljetus tuossa vastaan tulevalla kaistalla, ota kuva.

Ihme äijä. Antakaa sille marraskuussa Joensuu-palkinto.

Kommentoi

Hae Heilistä