Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Katri Hirvonen

Reilusti kotimaista

Jos pitäisi selvitä autiolla saarella, mukaan kannattaisi ottaa muniva kana, totesi eläinlääkäriystäväni äskettäin. Häntä surettaa, että suomalaisia puhtaita, turvallisia ja ammattitaitoisesti tuotettuja munia ja muuta ruokaa ei arvosteta hinnassa, vaan maataloustuottajien annetaan nääntyä kassakriisiin.

Tilastokeskuksen mukaan ruokakustannusten osuus on viime vuosikymmenien aikana pudonnut lähes puoleen.

1980-luvulla ruuan osuus kulutusmenoista oli viidennes, nyt se on reilun 10 prosenttia. Pitääkö ruuan olla vieläkin halvempaa?

Suomalaisen ruuan tuottajat ovat pitäneet meitä leivässä, nimittäin omalla palkallaan. Halpuuttamisen ja kauppojen omien edullisten tuotemerkkien tuottajahintamekanismista on tuottajajärjestö kertonut jo vuosia sitten, mutta ainakin minulta menivät maitokahvit väärään kurkkuun vasta äskettäin, kun tuottajat omilla kasvoillaan toivat julkisuuteen, mitä halpuuttaminen on maatiloilla tarkoittanut.

Tarjotakseen meille asiakkaille halvempia tuotteita kauppa tinkii tuottajahintoja aina vain alemmas. Tuottajan vaihtoehdot ovat joko myydä liian halvalla tai olla myymättä lainkaan.

Tuottaja ei pysty siirtämään kohonneita tuotantokustannuksia saneltuihin myyntihintoihin. Reilua? Mekanismi toimii jonkin aikaa, mutta vastaan tulee se korsi, joka katkaisee tuottajan selän.

Tuottajat osaavat laskea, ja kun tilattavat siemenet, lannoitteet ja polttoaineet tänäkin vuonna maksavat enemmän kuin takaisin voi saada, ripustaa yhä useampi viljelijä traktorin avaimet naulaan. Tyhjän saa pyytämättäkin, eikä tarvitse enää sietää syytöksiä maan, meren ja ilmankin pilaamisesta.

Omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta puhuttiin jo koronan aikana, mutta nyt huoltovarmuus tuli karulla tavalla todelliseksi huolenaiheeksi. Saadaanko kotimaisen ruuan tuotanto elvytettyä riittäväksi kattamaan tilanteen, jossa ulkomailta ei saakaan ruokaa?

Nuorena kesätoimittajana haastattelin eversti Hälvää, joka painotti elävää maaseutua myös maanpuolustuksen näkökulmasta. Kun Euroopan vilja-aittaa Ukrainassa nyt pommitetaan ja peltoja kynnetään telaketjuilla, muistui vanha haastattelu mieleen. Omavaraisuus ruuantuotannossa on yhteiskunnan kriittinen tekijä.

Moni meistä on käynyt bensapumpulla saamassa sydänhalvauksen polttoaineiden uusista ennätyshinnoista. Energian hinta siirtyy kaikkiin ostoksiin, myös tuottajien hankintoihin.

Jatkavatko kauppaketjut vieläkin käänteistä huutokauppaansa, vai pystyvätkö tuottajat pyytämään hintaa, joka kattaa sekä aiempia että tulevia kustannuksia? Ilman kauppaketjujen ennätysvoittoja me pärjäämme, mutta ilman suomalaisen ruuan tuottajia emme.

Nyt tarvitaan reilua kotimaista kauppaa, jotta tuottajakin pystyy elämään. Suoramyynti kasvaa, toivottavasti myös uusia innovaatioita löytyy.

Jospa joku ideanikkari soveltaisi kulttuurista tuttua Mesenaatti-ideaa kotimaisen ruuan joukkorahoitukseen. Vedetään reilusti kotiin päin.

Kommentoi

Hae Heilistä