Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Jotain meissä nyt tapahtuu

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sysäsi Suomen kohti Natoa, mutta sai se aikaan muitakin tosi isoja muutoksia. Meissä ihmisissä tapahtuu nyt jotain semmoista, jolle kannattaisi antaa mahdollisuus.

Hypätäänpä nyt maaliskuun alussa järjestetyn Operaatio Ukrainan mukaan pieneen puolalaiseen Bielsk Podlaskin kaupunkiin, missä Joensuusta lähtenyt avustuslasti oli purettu Arhelan-yhtiön isoon varastoon ja yhtiö tarjosi lounaan pohjoiskarjalaisille ukrainalaisten auttajille.

Samassa pöydässä istui kaksi omien kuntiensa valtuustoihin valittua perussuomalaista, joiden pöytäkeskustelussa särähti pahasti korvaan lause ”Nämä ovat oikeita pakolaisia.”

Eivätkö syyrialaiset sitten ole? Sama Putinin Venäjä heitäkin on pommittanut.

Mieli teki aloittaa väittely, mutta sen paikka ei ollut silloin. Samalla asialla oltiin, auttamassa hädässä olevia ihmisiä. Juuri silloin miehet tekivät arvokasta työtä samaan aikaan, kun moni hyvänä ihmisenä esiintyvä keskittyi parantamaan maailmaa lähinnä olutlasin ääressä.

Olutlasin äärellä taas ilmeet kylmenivät, kun pian reissun jälkeen otin kantapaikassani puheeksi ristiriitaiset mietteet, jotka Puolassa käyty lounaskeskustelu herätti omassa päässäni. Persu. Se sana loksautti kuulijassa vastaanottimen kiinni. Ei persu voi tehdä mitään hyvää.

Ei ole tullut kotiin palattua perussuomalaisten valtuutettujen kanssa keskusteltua oikeista ja vääristä pakolaisista, mutta mahdottomana en pidä, että matkan kokemukset ovat saattaneet muuttaa asenteita.

Lounaalta kun lähdettiin, otettiin pian kyytiin ihmisiä, jotka olivat olleet pommitusten alla, ja se tietoisuus toi sodan lähemmäksi kuin koskaan aikaisemmin oman elämän aikana. Itku oli päästä, kun viereen tuli istumaan äiti pienen poikansa kanssa, ja kun pojan uteliasta ilmettä katsoessani mietin, missä pojan isä mahtaa olla ja liekö tuo enää edes elossa.

Kyllä, nämä olivat ukrainalaisia, äiti ja lapsi, mutta pidän hyvinkin mahdollisena, että heidän näkemisensä saattaisi saada jonkinlaista liikahdusta aikaan myös perussuomalaisen auttajan päässä.

Nuorista miehistä voidaan käydä oma keskustelunsa, mutta kunhan nyt alkajaisiksi puhuttaisiin edes syyrialaisista naisista ja lapsista.

Oman pohdintansa paikka on, miksi Ukraina herättää ennen näkemättömän auttamisen halun ja se aiempi pakolaisuus ei, mutta pääasia on, että se herättää.

Viisaasti jos osaamme nyt kuunnella toisiamme, saatamme kokea merkittävän asenneilmaston muutoksen.

Kommentoi

Hae Heilistä