Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Vitsi toi kone!

Lounastin vappuviikon 2022 alkaessa Kerubissa ja tuijotin virtaavaa Pielisjokea. Äkkiä olinkin Koskipuiston Rossossa 1987 ja virtaavaa Tammerkoskea tuijottaessani pohdin, että kohta pitää nousta junaan ja lähteä kotiin Iisalmeen joululoman viettoon.

Virtaavassa vedessä on jotain vuosikymmenet ylittävää. Sitä kun tuijottaa, ajatus liitää vapaasti paikasta ja ajasta toiseen – vähän samalla tavalla kuin semmoista teatteriesitystä katsoessa, josta löytyy tunnistettavia asioita vaikka yli vuosisatojen.

Kiitos kirjeestäsi on teatteriesitys, jota Louhiteatterin Marja-Liisa Turunen ja Juha Koljonen esittivät Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017. Esitys rakentuu karjalaisen pariskunnan talvi- ja jatkosotien aikana käymälle kirjeenvaihdolle.

Kiertuepäätöstä tehtäessä Venäjän hyökkäyksestä ei ollut vielä tietoakaan, mutta nyt kun yleisö taas esityksen näkee – viime torstaina ja sunnuntaina oli Joensuun vuoro – se on hiljentävän ajankohtainen.

– Tavallinenhan se tarina oli, tuttava totesi naulakolla esityksen jälkeen, ja se jotenkin pysäytti.

Totta, ei siinä mitään uutta tai yllättävää ollut. Juuri siksi se herkistikin. Sota ja sen vaikutukset, kodinkin jättäminen, ovat tuttuja oman suvun tarinoista ja tämän kevään uutisista.

Omaan kantapaikkaan tuli mentyä sulattelemaan näytelmää, ja ovella iski hölmistys: tämähän on täynnä haalarikansaa!

Yksinäisen miehen rauhallinen torstai-illan olut vaihtui kasiapproaan – laatuaan ensimmäistä kahteen vuoteen – suorittavien opiskelijoiden ihmettelyyn, siis molemminpuoliseen: pappa ihmetteli porukkaa, joka ei yleensä omaa vakiopöytää ole valtaamassa, ja nuoriso ällisteli papan kantabaarin ihmeellisyyksiä.

– Vitsi toi kone, joku henkäisi jukeboxin nähtyään.

Osasivat ne siihen kolikoita laittaa ja joku tiesi senkin, että kahdella eurolla saa kolme biisiä. Pappa oli hyvillään, kun koneesta alkoi kuulua Topi Sorsakoskea ja Rauli Badding Somerjokea.

Haalarikansa muistutti vapusta ja siitä, että Hannu Koutolakin tulee taas pitämään Alkukiville perinteisen puheensa, jonka alkuperäinen tarkoitus oli irvailla perinteille.

Metsäylioppilaat mulskahtelevat Pielisjokeen ja Tampereen teekkarit Tammerkoskeen ja vesi jatkaa virtaustaan ja ajatus liitelyään ja Ukrainassa jatkuu sota. Vapaaehtoiset kautta Euroopan nostavat auttamisen aaltoa, joka haastaa virallisten organisaatioiden sopeutumiskykyä, ja joskus historiantutkijat tekevät näistäkin päivistä analyysejään, jotka eivät välttämättä hirveästi poikkea aiemmista analyyseistä.

Ei ihminen taida lajina mihinkään muuttua, vaikka yksilö saattaakin luulla jotain oppineensa, kun riittävän kauan vesien virtausta tuijoteltuaan on saanut mukamas hienonkin oivalluksen, jonka joku muu on oivaltanut jo aiemmin.

Kommentoi

Hae Heilistä