Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Monta vaaraa ompi eessä

Monessa kodissa nousi pala kurkkuun runsas viikko sitten viikonloppuna. Lauantaina Kontiolahdella Kuurna-Kulhontiellä kuoli polkupyörällä liikkunut mies auton törmättyä häneen. Poliisi tiedotti tapahtumista varsin niukkasanaisesti muutamaa päivää myöhemmin.

Syynä onnettomuuteen oli auton ajautuminen vastaantulevien kaistalle. Äärimmäisen huonoa tuuria, että juuri tuolloin vastaan tuli pyöräilijä – mutta ei mikään ihme sinänsä, sillä tie on yksi suosituista pyöräilyreiteistä Joensuun seudulla.

Tie on kapea: ajoradan reunassa sulkuviivan toisella puolella on pahimmillaan kymmenen sentin kaistale piennarta pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Nopeusrajoitus on perinteinen 80 km/h, eikä monellakaan autoilijalla päätä pakota ajaa paljon kovempaakin.

Olen itse viime vuosina liikkunut maantien varressa pyöräillen yksin tai lasten kanssa, kävellen koiran kanssa tai lastenvaunuja työntäen, juosten tai ratsastaen hevosella. Pahimmillaan kotipihastamme on lähtenyt kohti metsäteitä yhdistelmä, johon kuuluu rekeä vetävä poni, koira, kaksi lasta ja karavaaninsa hyvin hallitseva äiti, jonka sydän hyppii kurkussa aina kun auto kaartaa näkyviin.

Autotien vartta joudumme kulkemaan puolisen kilometriä, mutta silti matkalla näkee kaikenlaista. Osa autoilijoista on ihanan kohteliaita: he hiljentävät nopeutta reilusti hyvissä ajoin, hidastavat kohdalla entisestään ja väistävät. Jos vastaan tulee toinen auto, saattaa moni autoilija – kuten kuuluukin – hiljentää taakse odottamaan ohitusvuoroaan. Kiitos heille!

Mutta on monenlaista muutakin. Jotkut autoilijat ohittavat muut kulkijat järkyttävän läheltä. Välillä tuntuu kuin ohittavan autoilijan itsetarkoitus olisi osoittaa, että tie on autoille ja tämä kaista kuuluu minulle. Näinhän ei siis ole.

Tie kuuluu kaikille. Siellä ovat oikeutettuja kulkemaan kaikki, jopa parjatut sukkahousupyöräilijät, jotka tuntuvat ärsyttävän varsinkin heitä, jotka eivät itse juuri liiku ilman polttomoottoria.

Tilannenopeus on hieno sana. Sen omaksuminen vähentäisi aika paljon turmia, joissa kuolee ja loukkaantuu ihmisiä jatkuvasti. Vaikka tienvarressa olisi liikennemerkki, jossa seisoo 80 tai 100, ei tiellä todennäköisesti voi aina ajaa sitä nopeutta. Paljon näkee kuskeja, jotka painavat aina samaa vauhtia, olipa vastassa kaatosade tai pyöräileviä alakoululaisia. Se on järjettömyyttä.

Oikea tilannenopeus tarkoittaa sitä, että kohdatessa muita tielläliikkujia heidän kohdallaan on erittäin OK keventää kaasujalkaa ja väistää hieman.

Tarkkaavaisuus ja kohteliaisuus liikenteessä olisivat parhaita avuja välttää tilanteita, joissa suru laskeutuu kymmeniin koteihin ja joku pääsee vastaamaan käräjäoikeuteen kuolemantuottamuksesta.

Kun korona-ajan ja ympäristötietoisuuden myötä pyöräilijöiden määrä lisääntyy tien päällä, myös onnettomuuksien määrä oletettavasti kasvaa. Kun joka paikkaan emme voi saada uusia kevyen liikenteen väyliä, on meidän ihmisten vain yritettävä mahtua näille teille.

Harva meistä pyörittelee käsissään päivittäin tappavia aseita. Paitsi autonrattia.

Kommentoi

Hae Heilistä