Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Provokaatio on tv:n uusi normi

En kestä nykyajan televisiosisältöä.

Mitä enemmän katson sisältöjä suoratoistopalveluista, sitä vähemmän kykenen katsomaan kaupallisten tv-kanavien ohjelmia, jotka tulevat määrättynä aikana – nykyisin puhutaan lineaaritelevisiosta – mainostaukoineen.

Aika ei ole kullannut lapsuudenkaan tv-muistoja, mutta tietynlainen yliampuminen ja amerikanisaato tuntuvat suorastaan räjähtäneen käsiin etenkin kotimaisessa realityssa: ohjelmat on käsikirjoitettu myötähäpeää herättävän läpinäkyvästi, ja juontajat ja esiintyjät ylinäyttelevät roolinsa. Viihteellisyyden ja faktan rajat ovat tällaisissa ohjelmissa sangen hämäriä.

Parhaita esimerkkejä tästä ovat muun muassa Talent Suomi, The Voice of Finland ja Huvila & Huussi. Harmillista onkin, että itse esitykset ja lopputulokset ovat ohjelmissa kiinnostavia, mutta kaikenlaiset välispiikit ja tuomarien hassuttelut tuntuvat lähinnä sulattavan aivot vähä vähältä. Kokemuksen kruunaa yleensä mainoskatkolla tuleva Fairyn mainos, jossa tiskaaminen on päivän paras hetki.

Tarkoitukseni ei ole snobeilla, sillä en itsekään kuluta vapaa-aikaani katsellen Prisma-dokkareita ja keskusteluohjelmia. Sen sijaan Netflixissä kyllä kuluu kaikenlainen hömppä, kuten Emily in Paris ja Bridgerton – mutta ne ovat juuri sitä, käsikirjoitettua hömppää, jota ei edes tarvitse yrittää pitää aitona. En yksinkertaisesti kykene katsomaan mukamas-tosi-tv:tä, joka on kuitenkin käsikirjoitettu ja näytelty.

Pauliina Tuomi on käsitellyt aihetta varsin osuvalla tavalla Lähikuvassa artikkelissaan PAKKO KATSOA!? Nykypäivän provokatiivinen televisiotuotanto mediateollisuuden muotona (2018).

Tuomen mukaan nykyiset tv-sisällöt pyrkivät provosoimaan ja shokeeraamaan katsojaa, minkä on aiheuttanut yhä kasvava kanavien ja tarjonnan määrä sekä yleisöjen pirstaloituminen. Tosi-tv pyrkii löytämään arkipäiväisen elämän melodramaattiset puolet ja tekemään näistä hetkistä spektaakkelimaisia, jotta katsojat palaisivat ohjelman äärelle.

Mielestäni yksi harvoista oikeasti hauskoista kotimaisista reality-ohjelmista on Ylen Sohvaperunat, koska sen esiintyjät ovat aitoja ja reagoivat katsomiinsa ohjelmiin luontevalla ja samaistuttavalla tavalla.

Ohjelman tuottaja on myös tuonut esille, että sarjaa ei käsikirjoiteta. Sohvaperunat on ihan syystäkin voittanut useita Venloja. Senkin huomaa, että kyseessä on julkisen palvelun viihdeohjelma.

Pauliina Tuomi epäilee, että niin kutsuttua television kuolinkamppailua tuskin käydään lopulta jakelukanavien muutoksissa, vaan ennemminkin juuri sisällöissä, ja tässä hän lienee oikeassa: perinteisesti laadukkaina pidetyt sisällöt ovat siirtyneet kaupallisilta tv-kanavilta yhä laajemmin maksullisiin suoratoistopalveluihin.

Provokatiivista sisältöä tulee olemaan niin kauan kuin sille riittää katsojia. Nykyisen linjan jatkuessa herää kuitenkin kysymys, millaista sisältöä television kaupallisille kanaville jää lopulta jäljelle, vai jääkö koko kanavia jäljelle ollenkaan?

Kommentoi

Hae Heilistä