Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Pahin on aina ihminen

”Ihminen on pahempi kuin eläimet”, totesi Helsingin Sanomien toimittajan haastattelema mies HS:n verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa (23.5.2022). Jutussa käsiteltiin venäläisjoukkojen jälkeensä jättämiä tuhoja Harkovassa.

Suurin osa suomalaisista on näistä hirveyksistä jo varmasti lukenut: sen lisäksi, että kaupunki on pommitettu tuusan nuuskaksi ja ihmisiä on tapettu, ovat sotilaat raiskanneet lukuisia naisia, miehiä ja lapsia – jopa vauvoja. Butšan epäillyt joukkomurhat ovat kokonaan oma lukunsa. Pelkkä näistä teoista lukeminenkin oksettaa.

Totta kai ihminen on pahempi kuin eläimet, huomasin ajattelevani kiukkuisesti. Ihmisellä on moraalitaju, ja se tekee meistä merkittävästi erilaisia kuin muista eläimistä.

Eläimet ovat aina viattomia ja toimivat vaistojensa varassa, mutta ihmisen pitäisi tietää paremmin. Joidenkin etiikan teorioiden mukaan ihmisellä on sisäinen moraalitaju, jonka mukaan hän erottaa intuitiivisesti oikean ja väärän. Jos toimii tuota moraalitajua vastaan, on paha.

Tietenkään asia ei ole oikeasti näin yksiselitteinen, mutta joissakin tapauksissa on. Vauvan raiskaamiselle ei ole olemassa syitä tai selityksiä.

Tuntuu, että Venäjä on päästänyt irti joukon villieläimiä, joiden tehtävä on kylvää mahdollisimman paljon tuhoa matkallaan. Komentoketjun on arveltu olevan lähtöisin ylhäältä päin, sillä niin laaja-alaisia Venäjän sotarikokset ovat olleet. Rikosten tarkoitus on herättää kauhua siviileissä, alistaa ja lannistaa.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jussi Lassila arvioi Apu-lehdessä (21.5.2022) Venäjän armeijan rappion ja siitä aiheutuneen moraalikadon olevan suurin syy epäiltyihin sotarikoksiin.

Osaa rikoksista voi selittää propaganda, joka on saattanut purra kouluttamattomiin ja vääristyneille ideologioille alttiisiin sotilaisiin. Kyse on kuitenkin todennäköisesti vain murto-osasta.

Sota ja sen synnyttämät rikokset herättävät silmitöntä vihaa, katkeroittavat ja lopulta kyynistävät. HS:n haastattelemat harkovalaiset toteavat, etteivät he voi tai halua palauttaa naapurisuhteita Venäjään omana elinaikanaan, mikä on sangen ymmärrettävää. Suomalaiset kyllä tietävät, millaisia vaikutuksia käsittelemättömillä sotatraumoilla voi olla sukupolvienkin päähän.

Tällä hetkellä mielessä pyörii lähinnä kysymys siitä, joutuuko kukaan rikoksista koskaan vastuuseen. Tätä kirjoittaessani jotakin kuitenkin tapahtuu: kiovalainen tuomioistuin tuomitsee venäläisen sotilaan Vadim Šišimarinin elinkautiseen vankeuteen aseettoman siviilin surmasta.

Venäjä on kuitenkin jättänyt itse lähes kaikki joukkojensa tekemät sotarikokset tutkimatta. Jussi Lassila arvioi sotarikosten selvittämisen nousevan hierarkiassa korkealle Venäjällä ainoastaan siinä tapauksessa, jos sota aletaan nähdä maassa kansallisena katastrofina. Tähän on vielä matkaa, mutta onneksi skenaario ei ole mahdoton.

Kommentoi

Hae Heilistä