Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Solmukohdissa

Niin mutta entäs Ruijan venäläiset?

Tuotakin mietittiin toimittaja-muusikko-kirjailija Suonna Konosen kanssa (Karjalan Heili 4.6.2022), kun puhe kääntyi eri valtioiden solmukohtiin – semmoisiin, kuin vaikka Norjan, Suomen ja Venäjän rajaseudut sekä Suomen ja Venäjän Karjalat.

Petroskoilainen Myllärit-yhtye yhdisteli luontevasti venäjän, suomen ja karjalan kieliä lauluissaan, ja Pohjois-Norja se vasta veikeää seutua on, siellä kun vaikuttaa norjan ja saamen lisäksi suomi ja pomorien jäljiltä venäjäkin niin, että Kirkkoniemessä on jopa venäjänkielisiä katukylttejä.

Suomenkielisten kveenien esi-isät menivät vuosisatoja sitten Norjaan toimeentulon perässä, vanhauskoiset pomorit pakenivat vainoja. Historian aikana muokkautuneet kielet ja kulttuurit jäävät keskellemme, vaikka pinnalla olisi kulloinkin mitä ajatuksia tahansa.

Venäjä ei juuri nyt ole erityisemmin suosiossa, mutta Suonna Konosen romaanissa kuin ohimennen esiin nostettu yksityiskohta Kirkkoniemen venäjänkielisistä kylteistä ja ylipäätään moninaisten kulttuurien vuorovaikutuksesta on hyvä herätys: on niitä mullistuksia ollut ennenkin, eivätkä niiden vaikutukset ole olleet aivan yksioikoisia.

Samoihin aikoihin kun pomorit pakenivat Venäjältä Norjan lisäksi myös nykyisen Suomen alueelle, Juukaankin, suuntasivat näitä seutuja asuttaneet karjalaiset ortodoksit itään. Yhtä vähän kuin me nykyiset keskivertopohjoiskarjalaiset tiedämme Pohjois-Norjan venäläisyydestä, tuntui oman maakuntamme kielellinen menneisyys olevan hukassa heiltä, jotka joitakin vuosia sitten tyrmäsivät Joensuussa ajatuksen karjalankielisistä kylteistä väitteellä, että ei täällä ole koskaan karjalaa puhuttu.

Asiaa olisi helppo korjata vaikkapa nyt Kukkilinnunpuiston mahdollisen rakentamisen yhteydessä.

Kieli ja kulttuuri ja niiden erilaiset vuorovaikutukset eivät ole sama asia kuin valtioiden kulloisetkin teot, vaikka johtajat mielellään tekemisiään niillä perustelevatkin.

Putinin tulkinta venäläisyydestä myrkyttää nyt ilmapiiriä laajasti ja paitsi erottaa venäläis-ukrainalaisia perheenjäseniä toisistaan, myös tuhoaa ystävyyssuhteita yli rajojen. Samalla se synnyttää Suomeenkin uuden kansanryhmän, ukrainalaiset.

Meille tämä on oman elämämme mullistavin vaihe historiassa, historialle itselleen tässä ajassa ei ole mitään ihmeellistä: aina ovat ihmiset ja kansat liikkuneet ja vieneet omia vaikutteitaan uusille alueille. Vähänpä me ihmiset olemme historiasta oppineet, mutta jos kuitenkin yrittäisimme.

Ei hylätä Venäjän kulttuuria ja venäjän kieltä, ja yritetään arvostaa kaikkia muitakin kulttuurisia ja kielellisiä mausteita, mitä keskuudessamme on.

Kommentoi

Hae Heilistä