Näin minulle lapsena tokaistiin, kun jokin asia ei mennyt kuten olin suunnitellut.

Pyöräni varastettiin, taas. Edellinen kolumnikin aiheesta taitaa olla parin vuoden takaa.

Istahdin äskettäin sattumalta lounaalle Joensuuhun viime vuonna asettuneen naisen kanssa. Kansainvälistä työtä tehnyt uraohjus oli houkuteltu palaamaan vanhoille kotiseuduilleen kiinnostavan työtehtävän perässä, mutta se ei ollut tärkeintä. Parasta nimittäin oli kaikki muukin. Taakse historiaan olivat jääneet päivittäinen kahden tunnin työmatka julkisilla läpi ruuhkan, ylihintaiset ja ahtaat neliöt, aina täpötäydet kuntosalit ja lenkkipolut.