Julkaistu    |  Päivitetty 
Aulis "Allu" Saloranta

Pompottelu vei terveyteni

Lonkkakipuni alkoi vuosia sitten. En juuri voinut kävellä eikä istuminenkaan ollut mitään herkkua. Päivystyksessä lääkäri totesi hieman lonkkaa sormilla hipaisten, että limapussitulehdus se miestä vaivaa. Kortisonia pistettiin.

Tämä auttoi hetkeksi, mutta uusia piikkejä jouduin käymään ulkomaille suuntautuneille työmatkoille lähtiessä, että pääsin koneeseen, koneesta pois ja sain työni hoidettua. Lopulta piti lentokentille varata pyörätuolikuljetus.

Ramppasin lääkärien luona, ja vastaus oli aina sama: limapussitulehdus ja lisää kortisonia. Kukaan ei tutkinut asiaa sen enempää, vaan jokainen luotti edellisten lääkärien tekemiin ”diagnooseihin”.

Eräs rouvalääkäri noin metrin päästä totesi taas limapussin vaivaavan. Kun kysyin, että pitäisikö siitä magneettikuvat ottaa, niin vastaukseksi sain, että se on niin kallista.

Neuvoksi sain kuitenkin käydä fysioterapiassa, joka ajan mittaan auttaa. Kolmekymmentäkaksi kertaa sitä niin hoidettiin, mutta kun mitään parantumisen merkkejä ei tullut, he lopettivat sanoen, että eivät halua minulla enempää maksattaa turhasta. Hierojalla kävin noin kymmenen kertaa, ja sama tulos: hän totesi, että turhaan maksat, kun mitään tulosta ei synny.

Kun Tikkamäellä lonkan kuvaaminen on niin kallista, niin kävin omin kustannuksin Kuopiossa KYS:llä. Siellä lääkäri sanoi sen maksavan yhtä paljon kuin Joensuussa ja laittoi kuvaukseen, mutta kivun syy ei selvinnyt.

Joensuussa yksityisellä lääkäriasemalla lonkkaa piikitettiin kortisonilla usein. Kun kysyin yhdeltä mieslääkäriltä mikä auttaisi, että ei tarvitse noita piikkejä vähän päästä uudelleen, vastaus oli – hyvä kysymys. Sama kysymys kaksi kertaa vuoden välein, sama vastaus ja sama lääkäri.

Tämä lääkäri antoi Prednisol-nimistä lääkettä, joka ainoana auttoi niihin kipuihin. Sama lääkäri sanoi myöhemmin, että sinä tapat itsesi tällä lääkkeellä. Ihmettelin kovasti miten se on mahdollista, kun sitä ei ilman reseptiä saa. Hän kirjoitti reseptiä parhaillaan uudestaan. Nyt tämän lääkkeen aiheuttamien vaurioiden vuoksi joudun käyttämään ehkä loppuikäni toista lääkettä.

Eräs lääkäri epäili vian oleva korvieni välissä, onneksi ei laittanut sitä kortisonia päähän vaan sinne kipeään lonkkaan.

Monet lääkäreistä sanoivat, että ei sitä kortisonia saa niin paljon laittaa, mutta pari minuuttia sen jälkeen oli piikki lonkassa.

Lopulta eräs Siun soten johtavassa asemassa oleva lääkäri kehotti hakeutumaan yksityiselle lääkäriasemalle erään kokeneen fysiatrin luokse.

Tämä fysiatri lähetti minut uudelleen kuvauksiin, ja syy selvisi saman tien. Toinen lääkäri hoiti vaivan pois: toimenpide kesti 10 minuuttia.

Tämä apu löytyi neljän erittäin kivuliaan vuoden jälkeen. Toimenpidettä seuraavana aamuna oli ihanaa herätä, sängystä nousemiseen ja vessaan mennessä ei tarvinnut kivun vuoksi noitua eikä itkeä.

Tämä kaikki on tullut minulle maksamaan yli 7 000 euroa johon sisältyy neljäkymmentä turhaa kortisonipistosta, kymmeniä turhia lääkärikäyntejä ja niiden taksimatkoja, muutama ambulanssikyyti, yli kolmekymmentä fysioterapiakäyntiä, kymmenen hierojakäyntiä ja kymmenen erilaista kipulääkettä, joista ei apua ollut.

Kaiken jälkeen joudun nyt uudestaan opettelemaan sen mitä opin hieman vajaa 80 vuotta sitten – kävelemään.

Kipujen vuoksi olen joutunut käsivarsilla rollaattoriin nojaamalla kumarassa kulkemaan paikasta toiseen enkä kaikkiin haluamiini paikkoihin edes ole päässyt.

Kommentoi

Hae Heilistä