Julkaistu    |  Päivitetty 
Hannu Urjanheimo

Aluevaalien kautta on oikea mahdollisuus muutokseen

Pohjois-Karjala on useita vuosia muuta maata edellä soteintegraatiossa. Muualla pitäisi saada koneisto kuntoon vuoden 2023 alkuun mennessä, sen sijaan meillä on jo kolmas valtuusto päättämässä Siun soten asioista, jonka pohja on sama kuin tulevalla hyvinvointialueella.

Kipuilua on ollut, joskus jopa tuskaakin. Karikoista on kuitenkin selvitty, vaikka vuotoja veneessä on pitänytkin paikkailla. Se mikä muualla on edessä, on meillä jo takana. Voimme ryhtyä kehittämään aivan uudenlaista mallia, mutta riittääkö meillä siihen rohkeus, tyydymmekö tekemään asiat niin kuin ennen ja toivomaan kovasti, että tulisi muutos parempaan, erään arvostamani viranhaltijan usein käyttämää sanontaa lainatakseni. Toivomalla ei kuitenkaan asioita muuteta. Nykyisen kaltainen tapa ratkaista asiat on tullut tiensä päähän, sitä on toteutettu jo paljon ennen Siun sotea.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä lähtee lähtökohtaisesti siitä, että palvelut tuottaa ensisijaisesti julkinen toimija. Se antaa kuitenkin mahdollisuuden esimerkiksi tilaajan ja tuottajan erottamiseen, jos hyvinvointialueella niin päätetään.

Oikea ja hyvä malli lienee jossain näiden kahden vaihtoehdon välissä. Meillä pitäisi lähteä rohkeasti miettimään toimintojen toteuttamista monituottajamallilla, jossa yksityinen ja julkinen palveluntuottaja olisivat kumppaneita keskenään.

Aluksi pitäisi julkisen tuottajan oman palvelun kustannukset laskea niin, että ne olisivat vertailukelpoiset yritysten tuottamien palveluiden kanssa. Näin voitaisiin määritellä esimerkiksi palvelusetelin hinta oikealle tasolle, samoin kilpailutuksissa asetettavat hinnat. Kaikkea ei tietenkään ole järkevää ja tarkoituksenmukaista ”yksityistää”, mutta pohdintaa ja keskustelua olisi syytä käydä avoimesti ja kiihkottomasti. Ilman ideologista väritystä – suuntaan tai toisen.

Sotekustannukset ovat nousseet joka vuosi. Yksi syy tähän on kilpailun puute. Yksityisen ja julkisen toimijan terve toistensa kirittäminen johtaisi kummankin osapuolen toimintojen tehostamiseen ja laadun paranemiseen, jos ihmiset saisivat itse valita palvelusetelillä hoitopaikkansa. Säästöjä syntyisi.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen on selvitäkseen haasteista (huoltosuhde, muuttotappio, työvoimapula…) ryhdyttävä välittömästi tammikuun vaalien jälkeen pohtimaan palveluiden järjestämisen reformia. Meillä on siis nyt todellinen mahdollisuus muutokseen.

Kommentoi

Hae Heilistä