Julkaistu    |  Päivitetty 
Roosa Pajari

Kohti kestävää metsätaloutta

Seppo Eskelinen kirjoitti Heiliin ylistävän mielipiteen suomalaisen metsätalouden kestävyydestä (27.11.). Nykytiedon valossa voidaan todeta, ettei väite pidä paikkaansa.

Nykyisenkaltainen metsätalous on mittavin yksittäinen tekijä luonnon monimuotoisuuden hupenemiselle Suomessa.Metsäteollisuus eturyhmineen haluaa vaieta tästä sekä vähätellä osuuttaan suomalaisen luonnon tuhoutumisessa. Nykyisten toimenpiteiden avulla ei tavoitteista huolimatta ole onnistuttu pysäyttämään metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä: metsäluontotyypeistämme uhanalaisia on jo 76 prosenttia, ja uhanalaisista lajeista kolmasosa on metsälajeja.

Eskelinen peräänkuuluttaa tutkimustyöhön perustuvaa metsien hoitoa eri tavoitteiden saavuttamiseksi kestävästi. Vallitsevassa, usein vanhentuneeseen ja yksipuolisesti valikoituun tutkimustietoon perustuvassa metsänkäytössä puut kyllä kasvavat takaisin, mutta samalla metsäelinympäristöjen ja -lajien taantuminen jatkuu.

Harva suomalainen on koskaan nähnyt oikeaa luonnonmetsää, eikä ihme: luonnonmetsiä on jäljellä enää 2 prosenttia maamme metsistä. Tutkimustiedon mukaan monimuotoinen metsä on myös vastustuskykyisempi esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä lisääntyville myrsky- ja hyönteistuhoille.Suomalainen metsäteollisuus lobbareineen ampuukin itseään jalkaan vastustaessaan kestävän metsätalouden kriteerien ja käytäntöjen luomista.

Eskelisen mukaan suomalaisessa metsänhoidossa on yli satavuotinen osaaminen talousmetsien kestävästä hoidosta.

“Kestävyys” voidaan kuitenkin määritellä monella tavalla. 1900-luvun loppupuolelle saakka kestävyyden mittarina toimi lähinnä metsistä saatu taloudellinen hyöty. Viimeisen sadan vuoden ajan vallalla olleen tehometsätalouden haitalliset vaikutukset metsä-, suo- ja vesiekosysteemeille on havaittu lukuisissa tutkimuksissa.

“Kestävällä” metsänhoidolla rehvastelun sijaan hedelmällisempää olisi kohdata rohkeasti nykyiset haasteet ja pyrkiä kohti aidosti kestäviä ratkaisuja. Kestävä metsätalous toimii ekologisen kestävyyden rajoissa, jolloin myös sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys ovat vakaalla pohjalla.

Kommentoi

Hae Heilistä