Julkaistu    |  Päivitetty 
Katja Kiiski

Vesitorni ja kahvila

Rakentaa vai ei rakentaa, siinäpä kahden miljoonan euron kysymys.

Jos Joensuu haluaisi olla merkittävä matkailukaupunki, niin joku matkailun vetonaula toki olisi hyvä olla. Vesitornin kahvilasta ei siihen kuitenkaan ole. Eivät ihmiset lähde jonnekin, koska siellä on kahvila vesitornissa. Maisemakaan ei ole mikään henkeäsalpaava. Kerrostalojen kattoja ja jossain kaukana palanen Pyhäselkää, jota ei pilvisenä päivänä näy. Vielä 70-luvulla ihmiset innostuivat Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta tänä päivänä turistit haluavat muuta. Maailma on pienentynyt. Puijon tornin sijaan mennään katsomaan Pisan tornia. Jos rahaa olisi, niin kivahan olisi rakentaa mitä vaan. Mutta rahaa ei tunnu riittävän edes peruspalveluihin, ainakaan kantakaupungin ulkopuolella. Mitä jos Joensuu pyrkisi tuolla rahalla olemaan kaikille asukkailleen parempi kaupunki olla ja elää?

Matkailun vetonauloina parempia ovat tapahtumat, joihin jo nyt tulee tuhansia ihmisiä ympäri Suomen, suurimpana ja kauneimpana tietysti Ilosaarirock. Botanian Snowhenge on myös esimerkki siitä, mikä ihmisiä tänä päivänä kiinnostaa. Kaupunki tukee jo suurtapahtumia. Esimerkiksi uusi Valo liikuttaa -tapahtuma saa kaupungilta 25 000 euron tuen. 2 miljoonalla tapahtumia saadaan lisää vuosien ajaksi. Myös pienempiä tapahtumia kannattaisi tukea, sillä pienestä voi joskus tulla suuri, ja toisinaan taas pienikin on kaunista. Joensuussa on upeita luontokohteita, kuten Vekaruskoski, Kolvananuuro ja Pamilonkoski. Näiden markkinointi ja kehittäminen on ollut tähän asti olematonta, niitä kannattaisi tuoda enemmän esiin.

Ei kahvila vesitornissa välttämättä ole umpihulluutta, mutta matkailun pelastajaksi siitä ei ole. Ja onko Joensuun ihan välttämätöntä olla turistikaupunki? Eikö riitä, että ollaan ja eletään tyytyväisinä ja jos sitä joku haluaa tulla katsomaan, niin tervetuloa!

Kommentoi

Hae Heilistä